Pokharan jalkeen lahdettiin bussilla reissun vikaan etappiin, Chitwanin luonnonpuistoon Nepalin etelarajalle. Odotusten mukaisesti mestoilla meita odotti 40-asteinen viidakkoinen ilma ja tuhat hotellilobbaria. Loydettiin kuitenkin tosi jeessi jungeliresortti ja paastiin elefanttisafarille viidakkoon. Matkan varrella nakyi nelja sarvikuonoa ja paljon peuroja, mutta talla kertaa jai valitettavasti tiikeri spottaamatta. Varmaankin viela siistimpaa oli elephant bathing: paastiin norsuajajien kanssa joelle kylvettamaan leppoisia norsuja ja yrittamaan parhaamme mukaan pysya niiden paalla. Aika monta kertaa tipahdettiin, mutta vesi oli lamminta!
Napattiin sitten muutama kulkuneuvo ja yhteensa n. 30 tunnin paasta saavuttiin polyiseen ja megakuumaan Delhiin. Taalla ollaan sitten parhaamme mukaan yritetty kaupunkikiertelyn lomassa etsia pankkien auloja, ravintoloita ym. joissa voisi mahdollisesti olla ilmastointi paalla. Eilen verestettiin muistoja lansimaisesta safkasta, kun kaytiin syomassa Subwayssa. Oli aikas ihanaa...
Muuten tassa alkaa olla loppukuositukset kaynnissa. Pakkailtiin jo rinkat lentokonekuosiin ja Akselin flygari lahtee keskiyolla ja Jampun aamulla. On kylla ollut supersiisti reissu kaiken kaikkiaan: Intian puolella Varanasin ghatit ja pyhat miehet, Darjeelingin vuorten viileys ja teeplantaasit ja Sikkimin uskomaton fiilis siita, etta on kaukana himasta ja kaikesta tutusta. Nepalissa Kathmandu ja Pokhara tayttivat odotukset ja ylittivatkin ne, kaksi kaupunkia joihin varmasti tulee viela palattua useaan kertaan. Parasta antia koko tripilla oli kuitenkin kiistatta trekki Ganesh Himalin alueella Nepalissa. Maaseudun rauha ja maisemat seka ennen kaikkea kotimajoitukset ja mielettoman ystavalliset ihmiset, jotka tekivat kokemuksesta ikimuistoisen. Jos tasta reissusta jotain on oppinut, niin sen, etta kaksi kuukautta riittaa moneen, mutta ensi kerralla on kylla pakko tulla pidemmaksi aikaa. Nakemista ja kokemista on niin uskomattoman paljon!
Nyt kun paiva taalla tomuisessa ja liikenteisessa Delhissa saavuttaa kuumimman hetkensa seuraavina tunteina niin ei voi kuin iloita, etta stadissa on luvattu huomiseksi 16 astetta ja pienta sadetta. Mika unelmien tayttymys!
lauantai 22. toukokuuta 2010
perjantai 14. toukokuuta 2010
Pokhara
Paasimme lakon jalkeen jatkamaan matkaa Gorkhasta Pokharaan ihan mukavasti. Suorat bussit eivat viela kulkeneet tuota valia, mutta paasimme kahdella vaihdolla viidessa tunnissa perille. Bussimatka oli loistava, paasimme suurimmaksi osaksi matkaa taas bussin katolle. Tie oli paljon paremmassa kunnossa kuin edellisella kattomatkallamme. Kannattaa aina pyrkia katolle, tavarat on mukavasti turvassa, on viileampi, paremmat nakymat ja paljon enemman tilaa kuin sisalla. Rotkoontippumistapauksessakin on arviomme mukaan suurempi mahdollisuus pelastautua katolta.
Pokhara on todella mukava. Kaupunki koostuu jarven rannalle keraantyneesta turistialueesta ja 'oikeasta' Pokharasta, sisaltaen 'Old Pokhara'- vanhankaupungin. Asumme mukavassa Peace Eye guest housessa, joka on toiminut jo vuodesta 1976. Paikasta lahtee hiukan samanlaiset vibat kuin lahti Centure Lodgesta Kathmandussa. Peace Eye on jarven rannalla, mutta hieman sivussa kaikkein vilkkaimmasta alueesta.
Olemme tutustuneet Old Pokharaan ja kaupunkiin muutenkin. Paljon olemme toki viettaneet aikaa jarven tuntumassa turistialueellakin. Kaupungista loytyy paljon nahtavyyksia, muun muassa muutama luola, vesiputous, museoita ja temppeleita. Osa nahtavyyksista (mm. vesiputous) on suht kurjia, mutta Bat Cave -luola, oli todella hieno. Emme halunneet ottaa opasta, vaan tutkia luolaa ominpain. Nimensa mukaisesti siella oli runsaasti lepakoita, jotka valilla lennahtivat aivan vieresta. Jannia elaimia. Tutkittuamme luolaa jonkin aikaa ymmarsimme, etta emme loyda exittia ominpain ja lahdimme takaisin sisaantulon luokse. Vastaan meita tuli pari paikallista nuorta miesta, jotka nayttivat meille oikean ulostulon. Reika ulos oli aarettoman pieni, lansimaalaisten ravintoloiden turvottamat mahamme mahtuivat juuri ja juuri lapi. Luola oli muutenkin aika raffi, silla se oli lahes luonnontilainen, ei mitaan kaiteita tai portaita. Koko reitin lapikayminen edellytti suht kuumottavaakin kiipeilya ja liukkailla kivilla pomppimista, taysin pimeassa luonnollisesti. Emme myoskaan nuukuuksissamme vuokranneet kunnon taskulamppuja mukaan vaan selvitimme reitin kahdella otsalampulla, Jampun lampusta ei tosin juuri ollut iloa heikon pariston takia.
Eras mieliaktiviteeteistamme on yllatten ollut resorttiset uima-allasalueet. Olemme pari kertaa viettaneet aamupaivan jonkun hienon hotellin uima-altaalla, rusketus alkaa olla kohdallaan! Reissun alussa emme kylla nahneet itseamme monen tahden hotellin allasalueella, mutta nain reissun lopussa on mukava ottaa ihan rennosti. Parinkin kuukauden reissu on jo tietylla tavalla suht raskas. Enaa kahdeksan paivaa reissua jaljella!
Olemme taalla myos tutustuneet keskimaaraista paremmin hostellimme muihin asukkaisiin, joihin kuuluu muun muassa pari suomalaista tyttoa. He ovat viettaneet Pokharassa jo pidemman aikaa, tyoharjoittelussa. Teimme myos tuttavuutta muutamaan ranskalaiseen ja itavaltalaiseen, he tosin ovat jo jatkaneet matkaa.
Tanaan vietamme viimeista kokopaivaa Pokharassa, olemme jatkamassa matkaa Chitwanin luonnonpuistoon huomenna. Tanaan ostelemme viela vahan tuliaisia, saadamme bussiliput ym. Emme taida ehtia uima-altaallekaan.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Trekki + poliittiset kuumotukset
Paiva 1
Eka trekkipaiva alkoi mukavissa merkeissa. Herattiin aamulla aikaisin ja busseiltiin maaseudulle. Matka taittui osittain myos bussin katolla suht hulppeissa maisemissa! Muutaman tunnin matkan jalkeen lahdettiin sitten kavelemaan muutamaksi tunniksi ja taytyy myontaa, etta jo eka trekkipaiva otti koville fyysisesti. Nousua ja laskua seurasi vuorotellen ja meille kavi heti selvaksi, etta kantajien palkkaaminen oli yksi tarkeimmista asioista! Lopulta saavuttiin rauhalliseen kylaan, jossa asuttiin yhden perheen savimajassa. Huone oli aika basic, oikeastaan ulkoilmassa, silla yhta seinaa ei ollut. Ekana iltana myos lukuisat hamahakit jaksoivat viela kiinnostaa, mutta paivien myota niistakaan ei enaa niin valittanyt.
Paiva 2
Kakkospaivana olikin yksi karskeimmista kiipeamisista, kun jatettiin isot kamat talolle (kantajat kantoivat toki meidan laiskojen ja heikkojen paivareput) ja lahdettiin yhden vuoren/korkean maen huipulle, josta piti olla hyvat nakymat. Saa oli kuitenkin hieman sumuinen, joten tyydyttiin menemaan melkein huipulle, jossa sitten hengailtiin paikallisten naisten kanssa, jotka oli siella kerailemassa jotain polttopuita.
Ruvettiin myos vetelemaan paikallista juomavetta, koska meidan mukana olleet klooripuhdistustabletit antoi vedelle niin hirvittavan maun. Veden lisaksi jouduttiin maistelemaan local wine -nimisena meille esiteltya paikallista alkoholijuomaa. Tunnelmat oli hyvin madcookkiset: se maistui lahinna veteen blandatulta erittain pahalta viinalta.
Illalla kun palattiin takaisin nakyi uskomaton tahtitaivas! Sita olikin mukava tyyppailla nurtsilla istuen ja lepyytellen.
Paiva 3
Kolmospaivana lahdettiin taas etenemaan rinkkojen kanssa. Saavuttiin jossain puolivalissa sellaiseen jannaan laaksoon, jonne laskeuduttiin, ja sielta pohjalta loytyi kristallinen Budi Gandagi -joki (suom. Vanha joki). Kalliovyorymat oli muodostaneet sinne laaksoon mielettomia isoja kivimuodostelmia, joiden paella pystyi kiipeilemaan, ja joista laskeutui lukuisia pienia vesiputouksia. Niissa kylpeminen keskipaivan kuumuudessa oli
ehka paras kokemus ikina! Akselilla jotkin Australia-kokemukset olivat yhta siisteja, mutta Jampulla meni kylla ehka top 1 luontokokemukseksi koko elamassa!
Oli myos ehka trekin hienoimmat maisemat kokonaisuudessaan. Kylpemisen jalkeen lahdettiin nousemaan uskomattoman jyrkkaa polkua ylospain, meni ehka vahan kalliokiipeilyn puolelle. Kaveltiin koko ajan Ganesh Himalin lumihuippuja kohti.
Kun lopulta saavuttiin meidan majapaikkaan, alkoi hyvin psykedeelinen tapahtumaketju. Paikallinen Intiasta kotoisin oleva opettaja tuli juttelemaan meille ja kyseli erilaisia kysymyksia, kuten meidan isien ammatteja, perhetilannetta ja uskonnollista suuntautumista. Kaikkein erikoisin oli kuitenkin kotitalojemme rakennusmateriaaleja koskevat kysymykset: Is your house made of nice concrete? Is it good? Really nice? Oltiin siina sitten vahan hamillamme, mutta parempaa oli tulossa. Mies halusi ehdottomasti vieda meidat kotitalolleen, jotta voi esitella meille perheensa. Sitten saavuttiin sinne hieman kiusallisissa tunnelmissa. Talon naiset halusivat kuulemma "katsoa meita" teekupposen aarella. Yksi heista oli ihan takaisin katsomisen arvoinenkin...
Opettaja lahti sitten viemaan meita toisen opettajan luokse. Ja arvaahan siina sitten, etta taas paastiin local wine -lasillisten aarelle laattareaktioita pidattelemaan.
Yllatykset ja kommellukset jatkuivat nukkumaanmenon jalkeenkin. Meidan huoneen katto oli tehty mustista jatesakeista ja niista naki selkeasti, etta ne ikaan kuin pidattelivat kaikenlaista roskaa putoamasta nukkujien paalle. Kun siina sitten suljettiin otsalamput, niin alkoi jatesakin ja katon valista kuulua ihmeellista rapinaa, joka jatkui oikeastaan koko yon. Paattelimme, etta sen taytyi olla hiiri. Toinen mukava toveri oli Akselin naaman yli ikkunasta sisaan pari kertaa kulkenut kissa, jota Akseli erehtyi aluksi kuumotuksissaan luulemaan rotaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Paiva 4
Nelospaivana vaihdettiin yopaikkaa meidan oppaan Bimalin siskon kotiin ja paivaohjelmassa oli lahikyliin tutustuminen. Jouduttiin taas mukavaan tilanteeseen, kun saavuttiin yhdelle talolle ja meille tarjottiin jotain epamaaraista paakkuista piiman nakoista maitotuotetta lasillinen. Ei kumpikaan olla kauheen kovia piiman ystavia, mutta saatiin sekin nipin napin juotua laattaamatta.
Ilta istuttiin sitten tulilla ja syotiin mielettoman hyvaa nepalilaista safkaa. Huone oli varmaan trekin paras. Opas ja kantajat huomasivat myos Jampun tihean tahdin rampata ulkohuussissa ja toinen kantaja tarjosi varastoistaan vatsavaivoihin Nepalilaista laaketta. Auttoi!
Paiva 5
Tahan asti oltiin hengailtu oppaan ja kantajien kotiseudulla, jossa tunnettiin kaikki. Vitospaivana siirryttiin Gorkhan maakuntaan, joka on tunnettua maolaiskapinallisten aluetta ja opas ja kantajatkin olivat siella ikaan kuin vieraina. Tassa vaiheessa yleislakko ja maantieliikennekielto oli jo paalla ja Kathmandussakin mellakoitiin. Oli vahan jannaa fiilaria ilmassa, etta mitenkohan tilanne kehittyy.
Siina sitten spekuloitiin, etta miten paastaisiin jatkamaan matkaa maolaisten jutuista huolimatta. Yksi vaihtoehto olisi saattanut olla polkupyorien ostaminen ja ajaminen Pokharaan tai Kathmanduun (!). Siita jo vahan innostuttiinkin, mutta tajuttiin hetken pohdinnan jalkeen, etta se olisi meille ja rinkoille aivan eparealistinen keikka. Ehka psykedeelisin ehdotus oli, etta jompi kumpi meista teeskentelisi olevansa sairas, jotta saataisiin ambulanssikyyti!
Paastiin sitten nukkumaan randomin ohikulkukylan perheen luona talon terassilla 100 karpasen seurassa. Yo oli itse asiassa oikein mukava! "Peseytyminen" tapahtui taallakin maantien varressa olevan pienen vesiletkun avulla. Samalle letkulle oli jonossa kaikki kylan vesisailioiden tayttajat ym.
Paiva 6
Kutonen oli vahan tylsa paiva. Saavuttiin vaan paivamatkan kavelyn jalkeen ohikulkukylaan, jossa oli yllattaen tosi paljon muslimeja. Tosin iltasafka oli loistavaa! Ostettiin myos yksittain myytavia paikallisia karkkeja.
Paiva 7
Vikana trekkipaivana satoi mukavasti kaatamalla lahes koko ajan. Kotosuomesta mukaan otetut kertakayttosadetakit antoivat vahan suojaa, vaikka nayttivatkin typerilta. Hieman lohtua sadepaivan murheisiin toi loytamamme munkkikauppa, josta ostettiin viiden rupian eli viiden sentin hintaisia munkkeja!
Otettiin myos puhelua Suomen suurlahetystoon! Asia, jota ei kumpikaan oltu ennen jouduttu tekemaan. Kun kyseltiin, etta mita kannattais tehda, niin sielta sanottiin, etta ei missaan tapauksessa kannata lahtea mihinkaan ajoneuvoon, vaan lukittautua johonkin hotelliin loppustriken ajaksi.
Saavuttiin sitten meidan trekin paatepisteeseen, Gorkhan kaupunkiin, jossa heitettiin hyvastit viela meidan oppaalle ja kantajille. Oli vahan haikea hetki! Annettiin viela vanhemmalle kantajalle lahjaksi pieni pullo Koskenkorvaa, joka otettiin positiivisesti vastaan.
Loydettiin myos mainio hotelli trekin alkeellisten asumusten jalkeen: lahes elaimeton huone, lahes lansimainen vessa ja suihku, hyva ravintola ja televisio huoneessa. Mukava ottaa vahan lungisti ja hemmotella itseaan, kun ei se nyt kuitenkaan taalla kovin kalliiksi tule! Kuultiin sitten hotellissa hollantilaisilta polkupyoramatkaajilta, etta niilla oli ollut tan tilanteen kanssa vahan pahempiakin ongelmia. Niilla kulki mukana sellainen huoltojeeppi, mihin ne oli kiinnittanyt only tourist -lapun. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan maolaiset olivat pahoinpidelleet jeeppikuskin bambukepeilla...
***
Pari paivaa ollaan nyt tossa vietetty ja maolaiskulkueet on kulkenut vahan valia ikkunan alta. Tana aamuna kuitenkin herattiin autojen ja torvien jumalalliseen aaneen! Lakko ja kiellot oli ohi! Huomenna matka jatkuukin taas Pokharaan ja parin viikon paasta jo himaan. Vahan kuumottavaa!
Eka trekkipaiva alkoi mukavissa merkeissa. Herattiin aamulla aikaisin ja busseiltiin maaseudulle. Matka taittui osittain myos bussin katolla suht hulppeissa maisemissa! Muutaman tunnin matkan jalkeen lahdettiin sitten kavelemaan muutamaksi tunniksi ja taytyy myontaa, etta jo eka trekkipaiva otti koville fyysisesti. Nousua ja laskua seurasi vuorotellen ja meille kavi heti selvaksi, etta kantajien palkkaaminen oli yksi tarkeimmista asioista! Lopulta saavuttiin rauhalliseen kylaan, jossa asuttiin yhden perheen savimajassa. Huone oli aika basic, oikeastaan ulkoilmassa, silla yhta seinaa ei ollut. Ekana iltana myos lukuisat hamahakit jaksoivat viela kiinnostaa, mutta paivien myota niistakaan ei enaa niin valittanyt.
Paiva 2
Kakkospaivana olikin yksi karskeimmista kiipeamisista, kun jatettiin isot kamat talolle (kantajat kantoivat toki meidan laiskojen ja heikkojen paivareput) ja lahdettiin yhden vuoren/korkean maen huipulle, josta piti olla hyvat nakymat. Saa oli kuitenkin hieman sumuinen, joten tyydyttiin menemaan melkein huipulle, jossa sitten hengailtiin paikallisten naisten kanssa, jotka oli siella kerailemassa jotain polttopuita.
Ruvettiin myos vetelemaan paikallista juomavetta, koska meidan mukana olleet klooripuhdistustabletit antoi vedelle niin hirvittavan maun. Veden lisaksi jouduttiin maistelemaan local wine -nimisena meille esiteltya paikallista alkoholijuomaa. Tunnelmat oli hyvin madcookkiset: se maistui lahinna veteen blandatulta erittain pahalta viinalta.
Illalla kun palattiin takaisin nakyi uskomaton tahtitaivas! Sita olikin mukava tyyppailla nurtsilla istuen ja lepyytellen.
Paiva 3
Kolmospaivana lahdettiin taas etenemaan rinkkojen kanssa. Saavuttiin jossain puolivalissa sellaiseen jannaan laaksoon, jonne laskeuduttiin, ja sielta pohjalta loytyi kristallinen Budi Gandagi -joki (suom. Vanha joki). Kalliovyorymat oli muodostaneet sinne laaksoon mielettomia isoja kivimuodostelmia, joiden paella pystyi kiipeilemaan, ja joista laskeutui lukuisia pienia vesiputouksia. Niissa kylpeminen keskipaivan kuumuudessa oli
ehka paras kokemus ikina! Akselilla jotkin Australia-kokemukset olivat yhta siisteja, mutta Jampulla meni kylla ehka top 1 luontokokemukseksi koko elamassa!
Oli myos ehka trekin hienoimmat maisemat kokonaisuudessaan. Kylpemisen jalkeen lahdettiin nousemaan uskomattoman jyrkkaa polkua ylospain, meni ehka vahan kalliokiipeilyn puolelle. Kaveltiin koko ajan Ganesh Himalin lumihuippuja kohti.
Kun lopulta saavuttiin meidan majapaikkaan, alkoi hyvin psykedeelinen tapahtumaketju. Paikallinen Intiasta kotoisin oleva opettaja tuli juttelemaan meille ja kyseli erilaisia kysymyksia, kuten meidan isien ammatteja, perhetilannetta ja uskonnollista suuntautumista. Kaikkein erikoisin oli kuitenkin kotitalojemme rakennusmateriaaleja koskevat kysymykset: Is your house made of nice concrete? Is it good? Really nice? Oltiin siina sitten vahan hamillamme, mutta parempaa oli tulossa. Mies halusi ehdottomasti vieda meidat kotitalolleen, jotta voi esitella meille perheensa. Sitten saavuttiin sinne hieman kiusallisissa tunnelmissa. Talon naiset halusivat kuulemma "katsoa meita" teekupposen aarella. Yksi heista oli ihan takaisin katsomisen arvoinenkin...
Opettaja lahti sitten viemaan meita toisen opettajan luokse. Ja arvaahan siina sitten, etta taas paastiin local wine -lasillisten aarelle laattareaktioita pidattelemaan.
Yllatykset ja kommellukset jatkuivat nukkumaanmenon jalkeenkin. Meidan huoneen katto oli tehty mustista jatesakeista ja niista naki selkeasti, etta ne ikaan kuin pidattelivat kaikenlaista roskaa putoamasta nukkujien paalle. Kun siina sitten suljettiin otsalamput, niin alkoi jatesakin ja katon valista kuulua ihmeellista rapinaa, joka jatkui oikeastaan koko yon. Paattelimme, etta sen taytyi olla hiiri. Toinen mukava toveri oli Akselin naaman yli ikkunasta sisaan pari kertaa kulkenut kissa, jota Akseli erehtyi aluksi kuumotuksissaan luulemaan rotaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Paiva 4
Nelospaivana vaihdettiin yopaikkaa meidan oppaan Bimalin siskon kotiin ja paivaohjelmassa oli lahikyliin tutustuminen. Jouduttiin taas mukavaan tilanteeseen, kun saavuttiin yhdelle talolle ja meille tarjottiin jotain epamaaraista paakkuista piiman nakoista maitotuotetta lasillinen. Ei kumpikaan olla kauheen kovia piiman ystavia, mutta saatiin sekin nipin napin juotua laattaamatta.
Ilta istuttiin sitten tulilla ja syotiin mielettoman hyvaa nepalilaista safkaa. Huone oli varmaan trekin paras. Opas ja kantajat huomasivat myos Jampun tihean tahdin rampata ulkohuussissa ja toinen kantaja tarjosi varastoistaan vatsavaivoihin Nepalilaista laaketta. Auttoi!
Paiva 5
Tahan asti oltiin hengailtu oppaan ja kantajien kotiseudulla, jossa tunnettiin kaikki. Vitospaivana siirryttiin Gorkhan maakuntaan, joka on tunnettua maolaiskapinallisten aluetta ja opas ja kantajatkin olivat siella ikaan kuin vieraina. Tassa vaiheessa yleislakko ja maantieliikennekielto oli jo paalla ja Kathmandussakin mellakoitiin. Oli vahan jannaa fiilaria ilmassa, etta mitenkohan tilanne kehittyy.
Siina sitten spekuloitiin, etta miten paastaisiin jatkamaan matkaa maolaisten jutuista huolimatta. Yksi vaihtoehto olisi saattanut olla polkupyorien ostaminen ja ajaminen Pokharaan tai Kathmanduun (!). Siita jo vahan innostuttiinkin, mutta tajuttiin hetken pohdinnan jalkeen, etta se olisi meille ja rinkoille aivan eparealistinen keikka. Ehka psykedeelisin ehdotus oli, etta jompi kumpi meista teeskentelisi olevansa sairas, jotta saataisiin ambulanssikyyti!
Paastiin sitten nukkumaan randomin ohikulkukylan perheen luona talon terassilla 100 karpasen seurassa. Yo oli itse asiassa oikein mukava! "Peseytyminen" tapahtui taallakin maantien varressa olevan pienen vesiletkun avulla. Samalle letkulle oli jonossa kaikki kylan vesisailioiden tayttajat ym.
Paiva 6
Kutonen oli vahan tylsa paiva. Saavuttiin vaan paivamatkan kavelyn jalkeen ohikulkukylaan, jossa oli yllattaen tosi paljon muslimeja. Tosin iltasafka oli loistavaa! Ostettiin myos yksittain myytavia paikallisia karkkeja.
Paiva 7
Vikana trekkipaivana satoi mukavasti kaatamalla lahes koko ajan. Kotosuomesta mukaan otetut kertakayttosadetakit antoivat vahan suojaa, vaikka nayttivatkin typerilta. Hieman lohtua sadepaivan murheisiin toi loytamamme munkkikauppa, josta ostettiin viiden rupian eli viiden sentin hintaisia munkkeja!
Otettiin myos puhelua Suomen suurlahetystoon! Asia, jota ei kumpikaan oltu ennen jouduttu tekemaan. Kun kyseltiin, etta mita kannattais tehda, niin sielta sanottiin, etta ei missaan tapauksessa kannata lahtea mihinkaan ajoneuvoon, vaan lukittautua johonkin hotelliin loppustriken ajaksi.
Saavuttiin sitten meidan trekin paatepisteeseen, Gorkhan kaupunkiin, jossa heitettiin hyvastit viela meidan oppaalle ja kantajille. Oli vahan haikea hetki! Annettiin viela vanhemmalle kantajalle lahjaksi pieni pullo Koskenkorvaa, joka otettiin positiivisesti vastaan.
Loydettiin myos mainio hotelli trekin alkeellisten asumusten jalkeen: lahes elaimeton huone, lahes lansimainen vessa ja suihku, hyva ravintola ja televisio huoneessa. Mukava ottaa vahan lungisti ja hemmotella itseaan, kun ei se nyt kuitenkaan taalla kovin kalliiksi tule! Kuultiin sitten hotellissa hollantilaisilta polkupyoramatkaajilta, etta niilla oli ollut tan tilanteen kanssa vahan pahempiakin ongelmia. Niilla kulki mukana sellainen huoltojeeppi, mihin ne oli kiinnittanyt only tourist -lapun. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan maolaiset olivat pahoinpidelleet jeeppikuskin bambukepeilla...
***
Pari paivaa ollaan nyt tossa vietetty ja maolaiskulkueet on kulkenut vahan valia ikkunan alta. Tana aamuna kuitenkin herattiin autojen ja torvien jumalalliseen aaneen! Lakko ja kiellot oli ohi! Huomenna matka jatkuukin taas Pokharaan ja parin viikon paasta jo himaan. Vahan kuumottavaa!
Tilaa:
Kommentit (Atom)