Pokharan jalkeen lahdettiin bussilla reissun vikaan etappiin, Chitwanin luonnonpuistoon Nepalin etelarajalle. Odotusten mukaisesti mestoilla meita odotti 40-asteinen viidakkoinen ilma ja tuhat hotellilobbaria. Loydettiin kuitenkin tosi jeessi jungeliresortti ja paastiin elefanttisafarille viidakkoon. Matkan varrella nakyi nelja sarvikuonoa ja paljon peuroja, mutta talla kertaa jai valitettavasti tiikeri spottaamatta. Varmaankin viela siistimpaa oli elephant bathing: paastiin norsuajajien kanssa joelle kylvettamaan leppoisia norsuja ja yrittamaan parhaamme mukaan pysya niiden paalla. Aika monta kertaa tipahdettiin, mutta vesi oli lamminta!
Napattiin sitten muutama kulkuneuvo ja yhteensa n. 30 tunnin paasta saavuttiin polyiseen ja megakuumaan Delhiin. Taalla ollaan sitten parhaamme mukaan yritetty kaupunkikiertelyn lomassa etsia pankkien auloja, ravintoloita ym. joissa voisi mahdollisesti olla ilmastointi paalla. Eilen verestettiin muistoja lansimaisesta safkasta, kun kaytiin syomassa Subwayssa. Oli aikas ihanaa...
Muuten tassa alkaa olla loppukuositukset kaynnissa. Pakkailtiin jo rinkat lentokonekuosiin ja Akselin flygari lahtee keskiyolla ja Jampun aamulla. On kylla ollut supersiisti reissu kaiken kaikkiaan: Intian puolella Varanasin ghatit ja pyhat miehet, Darjeelingin vuorten viileys ja teeplantaasit ja Sikkimin uskomaton fiilis siita, etta on kaukana himasta ja kaikesta tutusta. Nepalissa Kathmandu ja Pokhara tayttivat odotukset ja ylittivatkin ne, kaksi kaupunkia joihin varmasti tulee viela palattua useaan kertaan. Parasta antia koko tripilla oli kuitenkin kiistatta trekki Ganesh Himalin alueella Nepalissa. Maaseudun rauha ja maisemat seka ennen kaikkea kotimajoitukset ja mielettoman ystavalliset ihmiset, jotka tekivat kokemuksesta ikimuistoisen. Jos tasta reissusta jotain on oppinut, niin sen, etta kaksi kuukautta riittaa moneen, mutta ensi kerralla on kylla pakko tulla pidemmaksi aikaa. Nakemista ja kokemista on niin uskomattoman paljon!
Nyt kun paiva taalla tomuisessa ja liikenteisessa Delhissa saavuttaa kuumimman hetkensa seuraavina tunteina niin ei voi kuin iloita, etta stadissa on luvattu huomiseksi 16 astetta ja pienta sadetta. Mika unelmien tayttymys!
lauantai 22. toukokuuta 2010
perjantai 14. toukokuuta 2010
Pokhara
Paasimme lakon jalkeen jatkamaan matkaa Gorkhasta Pokharaan ihan mukavasti. Suorat bussit eivat viela kulkeneet tuota valia, mutta paasimme kahdella vaihdolla viidessa tunnissa perille. Bussimatka oli loistava, paasimme suurimmaksi osaksi matkaa taas bussin katolle. Tie oli paljon paremmassa kunnossa kuin edellisella kattomatkallamme. Kannattaa aina pyrkia katolle, tavarat on mukavasti turvassa, on viileampi, paremmat nakymat ja paljon enemman tilaa kuin sisalla. Rotkoontippumistapauksessakin on arviomme mukaan suurempi mahdollisuus pelastautua katolta.
Pokhara on todella mukava. Kaupunki koostuu jarven rannalle keraantyneesta turistialueesta ja 'oikeasta' Pokharasta, sisaltaen 'Old Pokhara'- vanhankaupungin. Asumme mukavassa Peace Eye guest housessa, joka on toiminut jo vuodesta 1976. Paikasta lahtee hiukan samanlaiset vibat kuin lahti Centure Lodgesta Kathmandussa. Peace Eye on jarven rannalla, mutta hieman sivussa kaikkein vilkkaimmasta alueesta.
Olemme tutustuneet Old Pokharaan ja kaupunkiin muutenkin. Paljon olemme toki viettaneet aikaa jarven tuntumassa turistialueellakin. Kaupungista loytyy paljon nahtavyyksia, muun muassa muutama luola, vesiputous, museoita ja temppeleita. Osa nahtavyyksista (mm. vesiputous) on suht kurjia, mutta Bat Cave -luola, oli todella hieno. Emme halunneet ottaa opasta, vaan tutkia luolaa ominpain. Nimensa mukaisesti siella oli runsaasti lepakoita, jotka valilla lennahtivat aivan vieresta. Jannia elaimia. Tutkittuamme luolaa jonkin aikaa ymmarsimme, etta emme loyda exittia ominpain ja lahdimme takaisin sisaantulon luokse. Vastaan meita tuli pari paikallista nuorta miesta, jotka nayttivat meille oikean ulostulon. Reika ulos oli aarettoman pieni, lansimaalaisten ravintoloiden turvottamat mahamme mahtuivat juuri ja juuri lapi. Luola oli muutenkin aika raffi, silla se oli lahes luonnontilainen, ei mitaan kaiteita tai portaita. Koko reitin lapikayminen edellytti suht kuumottavaakin kiipeilya ja liukkailla kivilla pomppimista, taysin pimeassa luonnollisesti. Emme myoskaan nuukuuksissamme vuokranneet kunnon taskulamppuja mukaan vaan selvitimme reitin kahdella otsalampulla, Jampun lampusta ei tosin juuri ollut iloa heikon pariston takia.
Eras mieliaktiviteeteistamme on yllatten ollut resorttiset uima-allasalueet. Olemme pari kertaa viettaneet aamupaivan jonkun hienon hotellin uima-altaalla, rusketus alkaa olla kohdallaan! Reissun alussa emme kylla nahneet itseamme monen tahden hotellin allasalueella, mutta nain reissun lopussa on mukava ottaa ihan rennosti. Parinkin kuukauden reissu on jo tietylla tavalla suht raskas. Enaa kahdeksan paivaa reissua jaljella!
Olemme taalla myos tutustuneet keskimaaraista paremmin hostellimme muihin asukkaisiin, joihin kuuluu muun muassa pari suomalaista tyttoa. He ovat viettaneet Pokharassa jo pidemman aikaa, tyoharjoittelussa. Teimme myos tuttavuutta muutamaan ranskalaiseen ja itavaltalaiseen, he tosin ovat jo jatkaneet matkaa.
Tanaan vietamme viimeista kokopaivaa Pokharassa, olemme jatkamassa matkaa Chitwanin luonnonpuistoon huomenna. Tanaan ostelemme viela vahan tuliaisia, saadamme bussiliput ym. Emme taida ehtia uima-altaallekaan.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Trekki + poliittiset kuumotukset
Paiva 1
Eka trekkipaiva alkoi mukavissa merkeissa. Herattiin aamulla aikaisin ja busseiltiin maaseudulle. Matka taittui osittain myos bussin katolla suht hulppeissa maisemissa! Muutaman tunnin matkan jalkeen lahdettiin sitten kavelemaan muutamaksi tunniksi ja taytyy myontaa, etta jo eka trekkipaiva otti koville fyysisesti. Nousua ja laskua seurasi vuorotellen ja meille kavi heti selvaksi, etta kantajien palkkaaminen oli yksi tarkeimmista asioista! Lopulta saavuttiin rauhalliseen kylaan, jossa asuttiin yhden perheen savimajassa. Huone oli aika basic, oikeastaan ulkoilmassa, silla yhta seinaa ei ollut. Ekana iltana myos lukuisat hamahakit jaksoivat viela kiinnostaa, mutta paivien myota niistakaan ei enaa niin valittanyt.
Paiva 2
Kakkospaivana olikin yksi karskeimmista kiipeamisista, kun jatettiin isot kamat talolle (kantajat kantoivat toki meidan laiskojen ja heikkojen paivareput) ja lahdettiin yhden vuoren/korkean maen huipulle, josta piti olla hyvat nakymat. Saa oli kuitenkin hieman sumuinen, joten tyydyttiin menemaan melkein huipulle, jossa sitten hengailtiin paikallisten naisten kanssa, jotka oli siella kerailemassa jotain polttopuita.
Ruvettiin myos vetelemaan paikallista juomavetta, koska meidan mukana olleet klooripuhdistustabletit antoi vedelle niin hirvittavan maun. Veden lisaksi jouduttiin maistelemaan local wine -nimisena meille esiteltya paikallista alkoholijuomaa. Tunnelmat oli hyvin madcookkiset: se maistui lahinna veteen blandatulta erittain pahalta viinalta.
Illalla kun palattiin takaisin nakyi uskomaton tahtitaivas! Sita olikin mukava tyyppailla nurtsilla istuen ja lepyytellen.
Paiva 3
Kolmospaivana lahdettiin taas etenemaan rinkkojen kanssa. Saavuttiin jossain puolivalissa sellaiseen jannaan laaksoon, jonne laskeuduttiin, ja sielta pohjalta loytyi kristallinen Budi Gandagi -joki (suom. Vanha joki). Kalliovyorymat oli muodostaneet sinne laaksoon mielettomia isoja kivimuodostelmia, joiden paella pystyi kiipeilemaan, ja joista laskeutui lukuisia pienia vesiputouksia. Niissa kylpeminen keskipaivan kuumuudessa oli
ehka paras kokemus ikina! Akselilla jotkin Australia-kokemukset olivat yhta siisteja, mutta Jampulla meni kylla ehka top 1 luontokokemukseksi koko elamassa!
Oli myos ehka trekin hienoimmat maisemat kokonaisuudessaan. Kylpemisen jalkeen lahdettiin nousemaan uskomattoman jyrkkaa polkua ylospain, meni ehka vahan kalliokiipeilyn puolelle. Kaveltiin koko ajan Ganesh Himalin lumihuippuja kohti.
Kun lopulta saavuttiin meidan majapaikkaan, alkoi hyvin psykedeelinen tapahtumaketju. Paikallinen Intiasta kotoisin oleva opettaja tuli juttelemaan meille ja kyseli erilaisia kysymyksia, kuten meidan isien ammatteja, perhetilannetta ja uskonnollista suuntautumista. Kaikkein erikoisin oli kuitenkin kotitalojemme rakennusmateriaaleja koskevat kysymykset: Is your house made of nice concrete? Is it good? Really nice? Oltiin siina sitten vahan hamillamme, mutta parempaa oli tulossa. Mies halusi ehdottomasti vieda meidat kotitalolleen, jotta voi esitella meille perheensa. Sitten saavuttiin sinne hieman kiusallisissa tunnelmissa. Talon naiset halusivat kuulemma "katsoa meita" teekupposen aarella. Yksi heista oli ihan takaisin katsomisen arvoinenkin...
Opettaja lahti sitten viemaan meita toisen opettajan luokse. Ja arvaahan siina sitten, etta taas paastiin local wine -lasillisten aarelle laattareaktioita pidattelemaan.
Yllatykset ja kommellukset jatkuivat nukkumaanmenon jalkeenkin. Meidan huoneen katto oli tehty mustista jatesakeista ja niista naki selkeasti, etta ne ikaan kuin pidattelivat kaikenlaista roskaa putoamasta nukkujien paalle. Kun siina sitten suljettiin otsalamput, niin alkoi jatesakin ja katon valista kuulua ihmeellista rapinaa, joka jatkui oikeastaan koko yon. Paattelimme, etta sen taytyi olla hiiri. Toinen mukava toveri oli Akselin naaman yli ikkunasta sisaan pari kertaa kulkenut kissa, jota Akseli erehtyi aluksi kuumotuksissaan luulemaan rotaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Paiva 4
Nelospaivana vaihdettiin yopaikkaa meidan oppaan Bimalin siskon kotiin ja paivaohjelmassa oli lahikyliin tutustuminen. Jouduttiin taas mukavaan tilanteeseen, kun saavuttiin yhdelle talolle ja meille tarjottiin jotain epamaaraista paakkuista piiman nakoista maitotuotetta lasillinen. Ei kumpikaan olla kauheen kovia piiman ystavia, mutta saatiin sekin nipin napin juotua laattaamatta.
Ilta istuttiin sitten tulilla ja syotiin mielettoman hyvaa nepalilaista safkaa. Huone oli varmaan trekin paras. Opas ja kantajat huomasivat myos Jampun tihean tahdin rampata ulkohuussissa ja toinen kantaja tarjosi varastoistaan vatsavaivoihin Nepalilaista laaketta. Auttoi!
Paiva 5
Tahan asti oltiin hengailtu oppaan ja kantajien kotiseudulla, jossa tunnettiin kaikki. Vitospaivana siirryttiin Gorkhan maakuntaan, joka on tunnettua maolaiskapinallisten aluetta ja opas ja kantajatkin olivat siella ikaan kuin vieraina. Tassa vaiheessa yleislakko ja maantieliikennekielto oli jo paalla ja Kathmandussakin mellakoitiin. Oli vahan jannaa fiilaria ilmassa, etta mitenkohan tilanne kehittyy.
Siina sitten spekuloitiin, etta miten paastaisiin jatkamaan matkaa maolaisten jutuista huolimatta. Yksi vaihtoehto olisi saattanut olla polkupyorien ostaminen ja ajaminen Pokharaan tai Kathmanduun (!). Siita jo vahan innostuttiinkin, mutta tajuttiin hetken pohdinnan jalkeen, etta se olisi meille ja rinkoille aivan eparealistinen keikka. Ehka psykedeelisin ehdotus oli, etta jompi kumpi meista teeskentelisi olevansa sairas, jotta saataisiin ambulanssikyyti!
Paastiin sitten nukkumaan randomin ohikulkukylan perheen luona talon terassilla 100 karpasen seurassa. Yo oli itse asiassa oikein mukava! "Peseytyminen" tapahtui taallakin maantien varressa olevan pienen vesiletkun avulla. Samalle letkulle oli jonossa kaikki kylan vesisailioiden tayttajat ym.
Paiva 6
Kutonen oli vahan tylsa paiva. Saavuttiin vaan paivamatkan kavelyn jalkeen ohikulkukylaan, jossa oli yllattaen tosi paljon muslimeja. Tosin iltasafka oli loistavaa! Ostettiin myos yksittain myytavia paikallisia karkkeja.
Paiva 7
Vikana trekkipaivana satoi mukavasti kaatamalla lahes koko ajan. Kotosuomesta mukaan otetut kertakayttosadetakit antoivat vahan suojaa, vaikka nayttivatkin typerilta. Hieman lohtua sadepaivan murheisiin toi loytamamme munkkikauppa, josta ostettiin viiden rupian eli viiden sentin hintaisia munkkeja!
Otettiin myos puhelua Suomen suurlahetystoon! Asia, jota ei kumpikaan oltu ennen jouduttu tekemaan. Kun kyseltiin, etta mita kannattais tehda, niin sielta sanottiin, etta ei missaan tapauksessa kannata lahtea mihinkaan ajoneuvoon, vaan lukittautua johonkin hotelliin loppustriken ajaksi.
Saavuttiin sitten meidan trekin paatepisteeseen, Gorkhan kaupunkiin, jossa heitettiin hyvastit viela meidan oppaalle ja kantajille. Oli vahan haikea hetki! Annettiin viela vanhemmalle kantajalle lahjaksi pieni pullo Koskenkorvaa, joka otettiin positiivisesti vastaan.
Loydettiin myos mainio hotelli trekin alkeellisten asumusten jalkeen: lahes elaimeton huone, lahes lansimainen vessa ja suihku, hyva ravintola ja televisio huoneessa. Mukava ottaa vahan lungisti ja hemmotella itseaan, kun ei se nyt kuitenkaan taalla kovin kalliiksi tule! Kuultiin sitten hotellissa hollantilaisilta polkupyoramatkaajilta, etta niilla oli ollut tan tilanteen kanssa vahan pahempiakin ongelmia. Niilla kulki mukana sellainen huoltojeeppi, mihin ne oli kiinnittanyt only tourist -lapun. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan maolaiset olivat pahoinpidelleet jeeppikuskin bambukepeilla...
***
Pari paivaa ollaan nyt tossa vietetty ja maolaiskulkueet on kulkenut vahan valia ikkunan alta. Tana aamuna kuitenkin herattiin autojen ja torvien jumalalliseen aaneen! Lakko ja kiellot oli ohi! Huomenna matka jatkuukin taas Pokharaan ja parin viikon paasta jo himaan. Vahan kuumottavaa!
Eka trekkipaiva alkoi mukavissa merkeissa. Herattiin aamulla aikaisin ja busseiltiin maaseudulle. Matka taittui osittain myos bussin katolla suht hulppeissa maisemissa! Muutaman tunnin matkan jalkeen lahdettiin sitten kavelemaan muutamaksi tunniksi ja taytyy myontaa, etta jo eka trekkipaiva otti koville fyysisesti. Nousua ja laskua seurasi vuorotellen ja meille kavi heti selvaksi, etta kantajien palkkaaminen oli yksi tarkeimmista asioista! Lopulta saavuttiin rauhalliseen kylaan, jossa asuttiin yhden perheen savimajassa. Huone oli aika basic, oikeastaan ulkoilmassa, silla yhta seinaa ei ollut. Ekana iltana myos lukuisat hamahakit jaksoivat viela kiinnostaa, mutta paivien myota niistakaan ei enaa niin valittanyt.
Paiva 2
Kakkospaivana olikin yksi karskeimmista kiipeamisista, kun jatettiin isot kamat talolle (kantajat kantoivat toki meidan laiskojen ja heikkojen paivareput) ja lahdettiin yhden vuoren/korkean maen huipulle, josta piti olla hyvat nakymat. Saa oli kuitenkin hieman sumuinen, joten tyydyttiin menemaan melkein huipulle, jossa sitten hengailtiin paikallisten naisten kanssa, jotka oli siella kerailemassa jotain polttopuita.
Ruvettiin myos vetelemaan paikallista juomavetta, koska meidan mukana olleet klooripuhdistustabletit antoi vedelle niin hirvittavan maun. Veden lisaksi jouduttiin maistelemaan local wine -nimisena meille esiteltya paikallista alkoholijuomaa. Tunnelmat oli hyvin madcookkiset: se maistui lahinna veteen blandatulta erittain pahalta viinalta.
Illalla kun palattiin takaisin nakyi uskomaton tahtitaivas! Sita olikin mukava tyyppailla nurtsilla istuen ja lepyytellen.
Paiva 3
Kolmospaivana lahdettiin taas etenemaan rinkkojen kanssa. Saavuttiin jossain puolivalissa sellaiseen jannaan laaksoon, jonne laskeuduttiin, ja sielta pohjalta loytyi kristallinen Budi Gandagi -joki (suom. Vanha joki). Kalliovyorymat oli muodostaneet sinne laaksoon mielettomia isoja kivimuodostelmia, joiden paella pystyi kiipeilemaan, ja joista laskeutui lukuisia pienia vesiputouksia. Niissa kylpeminen keskipaivan kuumuudessa oli
ehka paras kokemus ikina! Akselilla jotkin Australia-kokemukset olivat yhta siisteja, mutta Jampulla meni kylla ehka top 1 luontokokemukseksi koko elamassa!
Oli myos ehka trekin hienoimmat maisemat kokonaisuudessaan. Kylpemisen jalkeen lahdettiin nousemaan uskomattoman jyrkkaa polkua ylospain, meni ehka vahan kalliokiipeilyn puolelle. Kaveltiin koko ajan Ganesh Himalin lumihuippuja kohti.
Kun lopulta saavuttiin meidan majapaikkaan, alkoi hyvin psykedeelinen tapahtumaketju. Paikallinen Intiasta kotoisin oleva opettaja tuli juttelemaan meille ja kyseli erilaisia kysymyksia, kuten meidan isien ammatteja, perhetilannetta ja uskonnollista suuntautumista. Kaikkein erikoisin oli kuitenkin kotitalojemme rakennusmateriaaleja koskevat kysymykset: Is your house made of nice concrete? Is it good? Really nice? Oltiin siina sitten vahan hamillamme, mutta parempaa oli tulossa. Mies halusi ehdottomasti vieda meidat kotitalolleen, jotta voi esitella meille perheensa. Sitten saavuttiin sinne hieman kiusallisissa tunnelmissa. Talon naiset halusivat kuulemma "katsoa meita" teekupposen aarella. Yksi heista oli ihan takaisin katsomisen arvoinenkin...
Opettaja lahti sitten viemaan meita toisen opettajan luokse. Ja arvaahan siina sitten, etta taas paastiin local wine -lasillisten aarelle laattareaktioita pidattelemaan.
Yllatykset ja kommellukset jatkuivat nukkumaanmenon jalkeenkin. Meidan huoneen katto oli tehty mustista jatesakeista ja niista naki selkeasti, etta ne ikaan kuin pidattelivat kaikenlaista roskaa putoamasta nukkujien paalle. Kun siina sitten suljettiin otsalamput, niin alkoi jatesakin ja katon valista kuulua ihmeellista rapinaa, joka jatkui oikeastaan koko yon. Paattelimme, etta sen taytyi olla hiiri. Toinen mukava toveri oli Akselin naaman yli ikkunasta sisaan pari kertaa kulkenut kissa, jota Akseli erehtyi aluksi kuumotuksissaan luulemaan rotaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Paiva 4
Nelospaivana vaihdettiin yopaikkaa meidan oppaan Bimalin siskon kotiin ja paivaohjelmassa oli lahikyliin tutustuminen. Jouduttiin taas mukavaan tilanteeseen, kun saavuttiin yhdelle talolle ja meille tarjottiin jotain epamaaraista paakkuista piiman nakoista maitotuotetta lasillinen. Ei kumpikaan olla kauheen kovia piiman ystavia, mutta saatiin sekin nipin napin juotua laattaamatta.
Ilta istuttiin sitten tulilla ja syotiin mielettoman hyvaa nepalilaista safkaa. Huone oli varmaan trekin paras. Opas ja kantajat huomasivat myos Jampun tihean tahdin rampata ulkohuussissa ja toinen kantaja tarjosi varastoistaan vatsavaivoihin Nepalilaista laaketta. Auttoi!
Paiva 5
Tahan asti oltiin hengailtu oppaan ja kantajien kotiseudulla, jossa tunnettiin kaikki. Vitospaivana siirryttiin Gorkhan maakuntaan, joka on tunnettua maolaiskapinallisten aluetta ja opas ja kantajatkin olivat siella ikaan kuin vieraina. Tassa vaiheessa yleislakko ja maantieliikennekielto oli jo paalla ja Kathmandussakin mellakoitiin. Oli vahan jannaa fiilaria ilmassa, etta mitenkohan tilanne kehittyy.
Siina sitten spekuloitiin, etta miten paastaisiin jatkamaan matkaa maolaisten jutuista huolimatta. Yksi vaihtoehto olisi saattanut olla polkupyorien ostaminen ja ajaminen Pokharaan tai Kathmanduun (!). Siita jo vahan innostuttiinkin, mutta tajuttiin hetken pohdinnan jalkeen, etta se olisi meille ja rinkoille aivan eparealistinen keikka. Ehka psykedeelisin ehdotus oli, etta jompi kumpi meista teeskentelisi olevansa sairas, jotta saataisiin ambulanssikyyti!
Paastiin sitten nukkumaan randomin ohikulkukylan perheen luona talon terassilla 100 karpasen seurassa. Yo oli itse asiassa oikein mukava! "Peseytyminen" tapahtui taallakin maantien varressa olevan pienen vesiletkun avulla. Samalle letkulle oli jonossa kaikki kylan vesisailioiden tayttajat ym.
Paiva 6
Kutonen oli vahan tylsa paiva. Saavuttiin vaan paivamatkan kavelyn jalkeen ohikulkukylaan, jossa oli yllattaen tosi paljon muslimeja. Tosin iltasafka oli loistavaa! Ostettiin myos yksittain myytavia paikallisia karkkeja.
Paiva 7
Vikana trekkipaivana satoi mukavasti kaatamalla lahes koko ajan. Kotosuomesta mukaan otetut kertakayttosadetakit antoivat vahan suojaa, vaikka nayttivatkin typerilta. Hieman lohtua sadepaivan murheisiin toi loytamamme munkkikauppa, josta ostettiin viiden rupian eli viiden sentin hintaisia munkkeja!
Otettiin myos puhelua Suomen suurlahetystoon! Asia, jota ei kumpikaan oltu ennen jouduttu tekemaan. Kun kyseltiin, etta mita kannattais tehda, niin sielta sanottiin, etta ei missaan tapauksessa kannata lahtea mihinkaan ajoneuvoon, vaan lukittautua johonkin hotelliin loppustriken ajaksi.
Saavuttiin sitten meidan trekin paatepisteeseen, Gorkhan kaupunkiin, jossa heitettiin hyvastit viela meidan oppaalle ja kantajille. Oli vahan haikea hetki! Annettiin viela vanhemmalle kantajalle lahjaksi pieni pullo Koskenkorvaa, joka otettiin positiivisesti vastaan.
Loydettiin myos mainio hotelli trekin alkeellisten asumusten jalkeen: lahes elaimeton huone, lahes lansimainen vessa ja suihku, hyva ravintola ja televisio huoneessa. Mukava ottaa vahan lungisti ja hemmotella itseaan, kun ei se nyt kuitenkaan taalla kovin kalliiksi tule! Kuultiin sitten hotellissa hollantilaisilta polkupyoramatkaajilta, etta niilla oli ollut tan tilanteen kanssa vahan pahempiakin ongelmia. Niilla kulki mukana sellainen huoltojeeppi, mihin ne oli kiinnittanyt only tourist -lapun. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan maolaiset olivat pahoinpidelleet jeeppikuskin bambukepeilla...
***
Pari paivaa ollaan nyt tossa vietetty ja maolaiskulkueet on kulkenut vahan valia ikkunan alta. Tana aamuna kuitenkin herattiin autojen ja torvien jumalalliseen aaneen! Lakko ja kiellot oli ohi! Huomenna matka jatkuukin taas Pokharaan ja parin viikon paasta jo himaan. Vahan kuumottavaa!
torstai 29. huhtikuuta 2010
Kathmandu + KUVIA!
Pala's Guest House Sikkimissa, superhyvat meiningit. Tassa poydassa juotiin aamuteet ja syotiin ruoat. Taustalla nakyy vessa ja talo, jossa oli meidan huone.
Vahan korttia vanhoille ystaville!
Akseli pyhalla jarvella diippeilemassa.
Turisti
Century Lodge jo vuodesta 1972. Freak Streetin kovin mesta.
Akseli nauttii innolla Tungpaa, tiibetilaista kuumaa olutta. Jamppu ei edes vanhana olutmiehena lammennyt maulle, joka oli arveluttava, mutta toisaalta ihan jeessi. Maku muistutti kiehutetta halpaa El Tiempo -valkoviinia.
Hiustenleikkuu/hieronta/paahakkaus.
Vappumeiningit on kovat taalla maolaisten keskuudessa. Tanaan aamulla luettiin Kathmandu Postista, etta jotain myllya on tiedossa ja paikalliset kuumoittelevat jopa sisallissodasta. Poliittista spekulaatiota yhta kaikki! Muutenkin lehdessa sanottiin, etta mielenosoitukset keskittyvat kaupunkeihin ja me ollaan just lahdossa viikon trekille Ganesh Himalin eristaytyneelle vuoristoalueelle, joten ei oo paha. Kysellaan viela tanaan lisainfoja asiasta paikallisilta meidan kantakuppilan Full Moonin live jazz -illassa...
Monte Rosso via iPhone ja matkakaiuttimet!
Oltiin just tulossa Patanista takas Freak Streetille, kun taksin rengas laukes. Alettiin siina saman tien fiksailemaan uutta, "only five minutes, sir!"
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Matka Kathmanduun!
Muutamia tunteja edellisen blogipostauksemme jalkeen alkoi taas intiainen saato. Otimme Jorethangissa hotellin heti saavuttuamme ja olimme tarkistavinamme huoneen kunnon/laadun ennen sinne asettumista. Emme kuitenkaan katsoneet tarpeeksi tarkasti, huone osoittautui viela Darjeelingin "homeinen kokolattiamatto" -huonettakin akuutimmaksi! Vessassa oli suihku, johon kuvittelimme monen paivan paussin jalkeen paasevamme mukavasti peseytymaan. Se osoittautui rikkinaiseksi. Ei se mitaan, vessassa oli nimittain ns. huljuhana juuri ja juuri niin korkealla maasta, etta siina saattoi kykkia alla. Toiletin akuutteus ei kuitenkaan loppunut siihen, viemari ei nimittain vetanyt! Yhdistetyn suihku-wc -kopin lattialle kertyi monta senttia vetta. Kaypa siina sitten pissalla!
Vessan saimme viela kuitenkin otettua huumorilla, mutta huoneen muita vieraita emme. Ensiksi spottasimme jannan gekon, joka oli huomattavasti agressiivisempi kuin Varanasin gekko-toverimme. Se myos paasteli kuumoittelevia kiljumis/laulamis -aania. Yrittaessamme hankkiutua siita eroon, huomasinne toisen sangyn (Akselin sangyn) patjan alla megakokoisen torakan. Inhoitus alkoi nousta hyvaa kyytia. Olimme huoneen vaihtamisen kanssa aivan kahden vaiheilla kunnes spottasimme huoneessa viela yhden elikon, suurimman talla reissulla nakemamme hamahakin! Varpaista varpaisiin noin 8cm! Pakkasimme kamamme salamana ja kipitimme rinkat selassa vaatimaan rahojamme takaisin - samaan laavaan emme olis jaamassa. Saimmekin rahoista suurimman osan takaisin ja vaihdoimme hotellia. Kuumottelimme koko yon mahdollisisa huonevieraistamme. Julistammekin Jorethangin reissun kurjimmaksi kohteeksi!
Aamulla paasimme vihdoin lahtemaan kaupungista, nappasimme jeepin kohti Kakarbhittaa, eli Nepalin puolella sijaitsevaa rajanylityskaupunkia. Jeeppimatka oli mielenkiintoinen, olimme jo loppumatkasta aivan varmoja (ainakin Akseli oli), etta meidat oli ohjattu vaaraan jeeppiin. Ajamamme tie vaihtui jatkuvasti pienempaan ja yhdessa vaiheessa ajelimme keskella idyllista kylaa. Yht'akkia jeeppi kuitenkin pysahtuu ja meidat viitotaan ulos. Kukaan ei puhu Englantia jeepissa, eika meilla ole mitaan hajua missa olemme. Pysahdyspaikassamme saamme meita vastaan tulleelta kostaapelilta tietaa, etta olemme Intian ja Nepalin rajalla. Uskomattomin rajanylityspaikka koskaan. Kirjoittelimme tarvittavat lomakkeet, paasimme pois Intiasta ja jatkoimme 'ei kenenkaan maan' yli Nepalin rajalle. Siella tayttelimme taas kaavakkeita ja saimme viisumin.
Nepalin puolella paatimme ottaa yobussin Kathmanduun jo samana iltana. Odottelimme Kakarbhitassa viitisen tuntia, ja paasimme bussin kyytiin. Tuo 13 tunnin bussimatka meni meilla molemmilla aivan top 5:een elaman nihkeimissa kokemuksissa. Bussi oli todella nihkea, ramiseva ja paukkuva peltipurkki. Lahes sietamattomaksi matkan teki kuskin erittain agrssiivinen ajotapa. Heittelehdimme edestakaisin koko yon. Istuinten selkanojat vielapa mukavaisesti nousivat viitisen senttia asetetusta kulmasta jokaisen toyssyn ja jarrutuksen kohdalla. Uskomattoman nihkea yo! Matka oli vielapa todella kallis, noin 15e/naama!
Aamulla kuitenkin totesimme valttaneemme rotkoon putoamisen ja saavuimme Kathmanduun aamulla kahdeksan aikaan. Asetuimme taloksi loistavaan hosteliin (suihkukin toimii) legendaariselle Freek Streatille, 1970-luvun backpacker-kadulle. Nykyaan turismi keskittyy taalla Thamelin alueelle, jonne meitakin yritettiin lobata jo bussissa. Onneksi valitsimme kuitenki Freek Streatin, se on huomattavasti vahemman turistinen ja myos halvempi. Thameliin on kavelymatka ja sielta voikin ostaa mita vain. Nepal myos tuntuu olevan hieman halvempi kuin Intia.
Sikkimiin lahdettyamme paatimme jattaa kaikki herkut ja pitaytya vain riisissa, perunassa ja puhtaassa elamassa. Paastomme on nyt virallisesti ohi, Kathmandu on meille kuin runsauden sarvi. Maailman aarista importatut suklaat ja lansimaalaista ruokaa tarjoavat ravintolat jopa hammentavat yksinkertaisen Sikkim-elaman jalkeen. Taytyy kuitenkin sanoa, etta viikko nuudeleita, perunaa ja riisia on tehnyt tehtavansa ja hampurilainen ei ole koskaan maistunut paremmalle!
Vessan saimme viela kuitenkin otettua huumorilla, mutta huoneen muita vieraita emme. Ensiksi spottasimme jannan gekon, joka oli huomattavasti agressiivisempi kuin Varanasin gekko-toverimme. Se myos paasteli kuumoittelevia kiljumis/laulamis -aania. Yrittaessamme hankkiutua siita eroon, huomasinne toisen sangyn (Akselin sangyn) patjan alla megakokoisen torakan. Inhoitus alkoi nousta hyvaa kyytia. Olimme huoneen vaihtamisen kanssa aivan kahden vaiheilla kunnes spottasimme huoneessa viela yhden elikon, suurimman talla reissulla nakemamme hamahakin! Varpaista varpaisiin noin 8cm! Pakkasimme kamamme salamana ja kipitimme rinkat selassa vaatimaan rahojamme takaisin - samaan laavaan emme olis jaamassa. Saimmekin rahoista suurimman osan takaisin ja vaihdoimme hotellia. Kuumottelimme koko yon mahdollisisa huonevieraistamme. Julistammekin Jorethangin reissun kurjimmaksi kohteeksi!
Aamulla paasimme vihdoin lahtemaan kaupungista, nappasimme jeepin kohti Kakarbhittaa, eli Nepalin puolella sijaitsevaa rajanylityskaupunkia. Jeeppimatka oli mielenkiintoinen, olimme jo loppumatkasta aivan varmoja (ainakin Akseli oli), etta meidat oli ohjattu vaaraan jeeppiin. Ajamamme tie vaihtui jatkuvasti pienempaan ja yhdessa vaiheessa ajelimme keskella idyllista kylaa. Yht'akkia jeeppi kuitenkin pysahtuu ja meidat viitotaan ulos. Kukaan ei puhu Englantia jeepissa, eika meilla ole mitaan hajua missa olemme. Pysahdyspaikassamme saamme meita vastaan tulleelta kostaapelilta tietaa, etta olemme Intian ja Nepalin rajalla. Uskomattomin rajanylityspaikka koskaan. Kirjoittelimme tarvittavat lomakkeet, paasimme pois Intiasta ja jatkoimme 'ei kenenkaan maan' yli Nepalin rajalle. Siella tayttelimme taas kaavakkeita ja saimme viisumin.
Nepalin puolella paatimme ottaa yobussin Kathmanduun jo samana iltana. Odottelimme Kakarbhitassa viitisen tuntia, ja paasimme bussin kyytiin. Tuo 13 tunnin bussimatka meni meilla molemmilla aivan top 5:een elaman nihkeimissa kokemuksissa. Bussi oli todella nihkea, ramiseva ja paukkuva peltipurkki. Lahes sietamattomaksi matkan teki kuskin erittain agrssiivinen ajotapa. Heittelehdimme edestakaisin koko yon. Istuinten selkanojat vielapa mukavaisesti nousivat viitisen senttia asetetusta kulmasta jokaisen toyssyn ja jarrutuksen kohdalla. Uskomattoman nihkea yo! Matka oli vielapa todella kallis, noin 15e/naama!
Aamulla kuitenkin totesimme valttaneemme rotkoon putoamisen ja saavuimme Kathmanduun aamulla kahdeksan aikaan. Asetuimme taloksi loistavaan hosteliin (suihkukin toimii) legendaariselle Freek Streatille, 1970-luvun backpacker-kadulle. Nykyaan turismi keskittyy taalla Thamelin alueelle, jonne meitakin yritettiin lobata jo bussissa. Onneksi valitsimme kuitenki Freek Streatin, se on huomattavasti vahemman turistinen ja myos halvempi. Thameliin on kavelymatka ja sielta voikin ostaa mita vain. Nepal myos tuntuu olevan hieman halvempi kuin Intia.
Sikkimiin lahdettyamme paatimme jattaa kaikki herkut ja pitaytya vain riisissa, perunassa ja puhtaassa elamassa. Paastomme on nyt virallisesti ohi, Kathmandu on meille kuin runsauden sarvi. Maailman aarista importatut suklaat ja lansimaalaista ruokaa tarjoavat ravintolat jopa hammentavat yksinkertaisen Sikkim-elaman jalkeen. Taytyy kuitenkin sanoa, etta viikko nuudeleita, perunaa ja riisia on tehnyt tehtavansa ja hampurilainen ei ole koskaan maistunut paremmalle!
torstai 22. huhtikuuta 2010
Sikkim
Darjeelingin jalkeen emme olekaan paasseet netin (tahi suihkun) aarelle kuin vasta nyt Jorethangissa. Mahtavaa on kylla muuten ollut, kun napattiin jeeppi Pellingin kautta Khecheopalri lakelle, josta loytyi mm. hienoin guest house missa ollaan kumpikaan ikina oltu.
Kun saavuttiin sinne, meita odotti mukava yllari: oltiin kuultu hyvasta guesthousesta parinkymmenen minuutin kavelymatkan paassa jeeppien pysahdysmestasta ja polku osoittautukin _erittain_ jyrkaksi ylamaeksi - rinkat selassa. Me oltiin molemmat sen jalkeen aivan kuolleita ja markia hiesta, mutta ylhaalla odotti Pala's Guest House, jota voi kylla Sikkimin kavijoille suositella. Todella eristaytynyt pieni kyla, jossa Pala-niminen vanha sikkimilaisherra pitaa perheensa (kolmessa sukupolvessa) kanssa vaatimatonta ja halpaa, luonnonlaheista majoitusta, johon sisaltyy ruoka (joka oli tosin samaa joka paiva, alkoi hieman kyllastyttaa). Se muuten syotiin aina yhdessa!
Koko miljoo oli ihan upea. Ymparilla oli vuoria joka suunnassa ja valilla aamuisin lumihuiputkin nakyivat. Kukkoja, kanoja, koiria, lampaita ja hevosia oli pihapiirissa ja talon vieressa kohosi buddhalaisluostari, jonka pihalla pikkumunkit pelaili futista. Tosi rauhallinen ja puhdistava tunnelma kaiken maailman kaupunkien vilskeen jalkeen. Ja siella meista molemmista tuntui enemman kuin koskaan, etta nyt ollaan kaukana himasta. Hyvalla tavalla!
Itse Khecheopalri-jarvi oli myos varsin psykedeelinen. Vaikka sita ymparoi tihea metsa, sen pinnalla ei ole yhtaan lehtea, silla paikalliset LINNUT keraavat kaiken pinnalle kasaantuvan moskan! Aivan uskomatonta, mutta totta se vaikutti olevan! Maailma on taynna tsykedeliaa...
Huomenna matka jatkuu Kakarbittaan eli Nepalin puolelle. Ehdittiin jo kuumottua, kun ruvettiin laskemaan jaljella olevia paivia ja eihan tassa ole enaa kuin kuukausi aikaa!!! Toivotaan, etta Islannin polyt ehtii laskeutua siihen mennessa edes...
Kun saavuttiin sinne, meita odotti mukava yllari: oltiin kuultu hyvasta guesthousesta parinkymmenen minuutin kavelymatkan paassa jeeppien pysahdysmestasta ja polku osoittautukin _erittain_ jyrkaksi ylamaeksi - rinkat selassa. Me oltiin molemmat sen jalkeen aivan kuolleita ja markia hiesta, mutta ylhaalla odotti Pala's Guest House, jota voi kylla Sikkimin kavijoille suositella. Todella eristaytynyt pieni kyla, jossa Pala-niminen vanha sikkimilaisherra pitaa perheensa (kolmessa sukupolvessa) kanssa vaatimatonta ja halpaa, luonnonlaheista majoitusta, johon sisaltyy ruoka (joka oli tosin samaa joka paiva, alkoi hieman kyllastyttaa). Se muuten syotiin aina yhdessa!
Koko miljoo oli ihan upea. Ymparilla oli vuoria joka suunnassa ja valilla aamuisin lumihuiputkin nakyivat. Kukkoja, kanoja, koiria, lampaita ja hevosia oli pihapiirissa ja talon vieressa kohosi buddhalaisluostari, jonka pihalla pikkumunkit pelaili futista. Tosi rauhallinen ja puhdistava tunnelma kaiken maailman kaupunkien vilskeen jalkeen. Ja siella meista molemmista tuntui enemman kuin koskaan, etta nyt ollaan kaukana himasta. Hyvalla tavalla!
Itse Khecheopalri-jarvi oli myos varsin psykedeelinen. Vaikka sita ymparoi tihea metsa, sen pinnalla ei ole yhtaan lehtea, silla paikalliset LINNUT keraavat kaiken pinnalle kasaantuvan moskan! Aivan uskomatonta, mutta totta se vaikutti olevan! Maailma on taynna tsykedeliaa...
Huomenna matka jatkuu Kakarbittaan eli Nepalin puolelle. Ehdittiin jo kuumottua, kun ruvettiin laskemaan jaljella olevia paivia ja eihan tassa ole enaa kuin kuukausi aikaa!!! Toivotaan, etta Islannin polyt ehtii laskeutua siihen mennessa edes...
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Darjeeling jatkuu!
Ensimmaisen Darjeelingissa vietetyn yon jalkeen oli pakko vaihtaa hostellia. Matkanteosta ja kantamuksista vasyneina tyydyimme ensimmaiseen vastaan tulevaan hostelliin jossa oli tilaa, ei olisi kannattanut. Kyseessa oli kaikin puolin nihkein hostelli koko reissun aikana. Kokolattiamattokin tuntui olevan homeessa. Jouduimme vielapa vaihtamaan huonettakin, silla ollessamme ulkona oli ensimmaisen huoneemme vallannut valehtelematta satakunta yoperhosta, hyttysta ja muuta oliota.
Olimme jo sopineet hostellin pitajan kanssa, etta vietamme siella viisi yota. Jouduimme julkeasti valehtelemaan aikataulumme kiristyneen ja pakenemaan. Koomisesti loysimmekin loistavan hostellin aivan kammotuksen vieresta. Uusi hostellimme tekee myos loistavaa tyota Darjeelingin koyhien lasten puolesta. On mukava tietaa, etta rahamme menevat hyvaan tarkoitukseen! Teki myos gutaa paasta lampimaan suihkuun, ensikertaa koko reissulla.
Olemme tutustuneet kaupunkiin kattavasti, Darjeeling on todella kiva kaupunki! Tekemista ja nakemista riittaa mukavasti viikoksi, pidemmaksikin aikaa jos tekee vaikka muutaman trekin. Valitettavasti ilma on ollut sangen sumuinen ja lumihuippuiset vuoret ovat pysytelleet piilossa. Nakymat lahikukkuloille ja niiden valeihin avautuviin laaksoihin pikku-kylineen ovat nekin unohtumattomia. Emme ole antaneet sumun hairita vaan olemme kayneet muun muassa elaintarhassa, paikallisessa luostarissa ja elokuvissa.
Elaintarha oli pieni, mutta ihan kiva. Spottasimme mm. erilaisia leopardeja ja puna-pandan. Tarha oli kuitenkin aikalailla tunnissa kierretty. Paikallinen Buddha-luostari oli mielenkiintoinen, paasimme sisalle asti. Oli hienoa pyorittaa rukousmyllyja, joita luostarin pihassa oli kymmenia. Paikkoja meille naytti todella siisti nuori munkki, jolla oli paallaan Leviksen punainen t-paita! Kaiken huipuksi naimme saman munkin viela samana iltana elokuvissa. Ei ole mikaan niinkuin ennen. Elokuvissa paatimme kayda koska satoi todella rankasti. Valitsimme muutaman elokuvan joukosta uuden Clash of the Titans -fantasiaplajayksen. Vaikka paasimmekin pimeassa salissa aika lahelle aitoa lansimaa-tunnelmaa, muistutti Intia itsestaan sahkokatkoksella joka pysaytti elokuvaprojektorinkin muutamaksi minuutiksi. Parasta leffassa kaymisessa oli kuitenkin nachot. Olemme koko matkan metsastaneet kunnon nachoja ja salsaa taysin tuloksetta. Nyt kuitenkin tarppasi!
Darjeelingin kylma ilmasto on kuosittanut meidat molemmat suht nihkeasti. Viluistuimme ilmeisesti molemmat. Kurkkukipu ja kuume-fiilikset kuitenkin talttuivat paikallisesta koju-apteekista ostamillamme erilasilla varikkailla pillereilla. Nyt olo on taas suht jeessi!
Onneksi taudit jo kuosittuivat, silla jatkamme matkaamme huomenna. Suuntaamme kohti Sikkimin osavaltiota. Saimme hommattua tarvittavan virallisen luvankin alueella liikkumiseen. Tiedossa on mahtavia maisemia (jos ei ole sumuista), vuoristojarvia, pienia kylia/kaupunkeja ja kuumialahteita. Darjeelingia tulee kylla vahan ikava. Ilmaston, ihmisten ja maisemien osalta tama on ollut ylivoimainen ykkonen matkan kohteista!
Olimme jo sopineet hostellin pitajan kanssa, etta vietamme siella viisi yota. Jouduimme julkeasti valehtelemaan aikataulumme kiristyneen ja pakenemaan. Koomisesti loysimmekin loistavan hostellin aivan kammotuksen vieresta. Uusi hostellimme tekee myos loistavaa tyota Darjeelingin koyhien lasten puolesta. On mukava tietaa, etta rahamme menevat hyvaan tarkoitukseen! Teki myos gutaa paasta lampimaan suihkuun, ensikertaa koko reissulla.
Olemme tutustuneet kaupunkiin kattavasti, Darjeeling on todella kiva kaupunki! Tekemista ja nakemista riittaa mukavasti viikoksi, pidemmaksikin aikaa jos tekee vaikka muutaman trekin. Valitettavasti ilma on ollut sangen sumuinen ja lumihuippuiset vuoret ovat pysytelleet piilossa. Nakymat lahikukkuloille ja niiden valeihin avautuviin laaksoihin pikku-kylineen ovat nekin unohtumattomia. Emme ole antaneet sumun hairita vaan olemme kayneet muun muassa elaintarhassa, paikallisessa luostarissa ja elokuvissa.
Elaintarha oli pieni, mutta ihan kiva. Spottasimme mm. erilaisia leopardeja ja puna-pandan. Tarha oli kuitenkin aikalailla tunnissa kierretty. Paikallinen Buddha-luostari oli mielenkiintoinen, paasimme sisalle asti. Oli hienoa pyorittaa rukousmyllyja, joita luostarin pihassa oli kymmenia. Paikkoja meille naytti todella siisti nuori munkki, jolla oli paallaan Leviksen punainen t-paita! Kaiken huipuksi naimme saman munkin viela samana iltana elokuvissa. Ei ole mikaan niinkuin ennen. Elokuvissa paatimme kayda koska satoi todella rankasti. Valitsimme muutaman elokuvan joukosta uuden Clash of the Titans -fantasiaplajayksen. Vaikka paasimmekin pimeassa salissa aika lahelle aitoa lansimaa-tunnelmaa, muistutti Intia itsestaan sahkokatkoksella joka pysaytti elokuvaprojektorinkin muutamaksi minuutiksi. Parasta leffassa kaymisessa oli kuitenkin nachot. Olemme koko matkan metsastaneet kunnon nachoja ja salsaa taysin tuloksetta. Nyt kuitenkin tarppasi!
Darjeelingin kylma ilmasto on kuosittanut meidat molemmat suht nihkeasti. Viluistuimme ilmeisesti molemmat. Kurkkukipu ja kuume-fiilikset kuitenkin talttuivat paikallisesta koju-apteekista ostamillamme erilasilla varikkailla pillereilla. Nyt olo on taas suht jeessi!
Onneksi taudit jo kuosittuivat, silla jatkamme matkaamme huomenna. Suuntaamme kohti Sikkimin osavaltiota. Saimme hommattua tarvittavan virallisen luvankin alueella liikkumiseen. Tiedossa on mahtavia maisemia (jos ei ole sumuista), vuoristojarvia, pienia kylia/kaupunkeja ja kuumialahteita. Darjeelingia tulee kylla vahan ikava. Ilmaston, ihmisten ja maisemien osalta tama on ollut ylivoimainen ykkonen matkan kohteista!
Tilaa:
Kommentit (Atom)