Pokharan jalkeen lahdettiin bussilla reissun vikaan etappiin, Chitwanin luonnonpuistoon Nepalin etelarajalle. Odotusten mukaisesti mestoilla meita odotti 40-asteinen viidakkoinen ilma ja tuhat hotellilobbaria. Loydettiin kuitenkin tosi jeessi jungeliresortti ja paastiin elefanttisafarille viidakkoon. Matkan varrella nakyi nelja sarvikuonoa ja paljon peuroja, mutta talla kertaa jai valitettavasti tiikeri spottaamatta. Varmaankin viela siistimpaa oli elephant bathing: paastiin norsuajajien kanssa joelle kylvettamaan leppoisia norsuja ja yrittamaan parhaamme mukaan pysya niiden paalla. Aika monta kertaa tipahdettiin, mutta vesi oli lamminta!
Napattiin sitten muutama kulkuneuvo ja yhteensa n. 30 tunnin paasta saavuttiin polyiseen ja megakuumaan Delhiin. Taalla ollaan sitten parhaamme mukaan yritetty kaupunkikiertelyn lomassa etsia pankkien auloja, ravintoloita ym. joissa voisi mahdollisesti olla ilmastointi paalla. Eilen verestettiin muistoja lansimaisesta safkasta, kun kaytiin syomassa Subwayssa. Oli aikas ihanaa...
Muuten tassa alkaa olla loppukuositukset kaynnissa. Pakkailtiin jo rinkat lentokonekuosiin ja Akselin flygari lahtee keskiyolla ja Jampun aamulla. On kylla ollut supersiisti reissu kaiken kaikkiaan: Intian puolella Varanasin ghatit ja pyhat miehet, Darjeelingin vuorten viileys ja teeplantaasit ja Sikkimin uskomaton fiilis siita, etta on kaukana himasta ja kaikesta tutusta. Nepalissa Kathmandu ja Pokhara tayttivat odotukset ja ylittivatkin ne, kaksi kaupunkia joihin varmasti tulee viela palattua useaan kertaan. Parasta antia koko tripilla oli kuitenkin kiistatta trekki Ganesh Himalin alueella Nepalissa. Maaseudun rauha ja maisemat seka ennen kaikkea kotimajoitukset ja mielettoman ystavalliset ihmiset, jotka tekivat kokemuksesta ikimuistoisen. Jos tasta reissusta jotain on oppinut, niin sen, etta kaksi kuukautta riittaa moneen, mutta ensi kerralla on kylla pakko tulla pidemmaksi aikaa. Nakemista ja kokemista on niin uskomattoman paljon!
Nyt kun paiva taalla tomuisessa ja liikenteisessa Delhissa saavuttaa kuumimman hetkensa seuraavina tunteina niin ei voi kuin iloita, etta stadissa on luvattu huomiseksi 16 astetta ja pienta sadetta. Mika unelmien tayttymys!
lauantai 22. toukokuuta 2010
perjantai 14. toukokuuta 2010
Pokhara
Paasimme lakon jalkeen jatkamaan matkaa Gorkhasta Pokharaan ihan mukavasti. Suorat bussit eivat viela kulkeneet tuota valia, mutta paasimme kahdella vaihdolla viidessa tunnissa perille. Bussimatka oli loistava, paasimme suurimmaksi osaksi matkaa taas bussin katolle. Tie oli paljon paremmassa kunnossa kuin edellisella kattomatkallamme. Kannattaa aina pyrkia katolle, tavarat on mukavasti turvassa, on viileampi, paremmat nakymat ja paljon enemman tilaa kuin sisalla. Rotkoontippumistapauksessakin on arviomme mukaan suurempi mahdollisuus pelastautua katolta.
Pokhara on todella mukava. Kaupunki koostuu jarven rannalle keraantyneesta turistialueesta ja 'oikeasta' Pokharasta, sisaltaen 'Old Pokhara'- vanhankaupungin. Asumme mukavassa Peace Eye guest housessa, joka on toiminut jo vuodesta 1976. Paikasta lahtee hiukan samanlaiset vibat kuin lahti Centure Lodgesta Kathmandussa. Peace Eye on jarven rannalla, mutta hieman sivussa kaikkein vilkkaimmasta alueesta.
Olemme tutustuneet Old Pokharaan ja kaupunkiin muutenkin. Paljon olemme toki viettaneet aikaa jarven tuntumassa turistialueellakin. Kaupungista loytyy paljon nahtavyyksia, muun muassa muutama luola, vesiputous, museoita ja temppeleita. Osa nahtavyyksista (mm. vesiputous) on suht kurjia, mutta Bat Cave -luola, oli todella hieno. Emme halunneet ottaa opasta, vaan tutkia luolaa ominpain. Nimensa mukaisesti siella oli runsaasti lepakoita, jotka valilla lennahtivat aivan vieresta. Jannia elaimia. Tutkittuamme luolaa jonkin aikaa ymmarsimme, etta emme loyda exittia ominpain ja lahdimme takaisin sisaantulon luokse. Vastaan meita tuli pari paikallista nuorta miesta, jotka nayttivat meille oikean ulostulon. Reika ulos oli aarettoman pieni, lansimaalaisten ravintoloiden turvottamat mahamme mahtuivat juuri ja juuri lapi. Luola oli muutenkin aika raffi, silla se oli lahes luonnontilainen, ei mitaan kaiteita tai portaita. Koko reitin lapikayminen edellytti suht kuumottavaakin kiipeilya ja liukkailla kivilla pomppimista, taysin pimeassa luonnollisesti. Emme myoskaan nuukuuksissamme vuokranneet kunnon taskulamppuja mukaan vaan selvitimme reitin kahdella otsalampulla, Jampun lampusta ei tosin juuri ollut iloa heikon pariston takia.
Eras mieliaktiviteeteistamme on yllatten ollut resorttiset uima-allasalueet. Olemme pari kertaa viettaneet aamupaivan jonkun hienon hotellin uima-altaalla, rusketus alkaa olla kohdallaan! Reissun alussa emme kylla nahneet itseamme monen tahden hotellin allasalueella, mutta nain reissun lopussa on mukava ottaa ihan rennosti. Parinkin kuukauden reissu on jo tietylla tavalla suht raskas. Enaa kahdeksan paivaa reissua jaljella!
Olemme taalla myos tutustuneet keskimaaraista paremmin hostellimme muihin asukkaisiin, joihin kuuluu muun muassa pari suomalaista tyttoa. He ovat viettaneet Pokharassa jo pidemman aikaa, tyoharjoittelussa. Teimme myos tuttavuutta muutamaan ranskalaiseen ja itavaltalaiseen, he tosin ovat jo jatkaneet matkaa.
Tanaan vietamme viimeista kokopaivaa Pokharassa, olemme jatkamassa matkaa Chitwanin luonnonpuistoon huomenna. Tanaan ostelemme viela vahan tuliaisia, saadamme bussiliput ym. Emme taida ehtia uima-altaallekaan.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Trekki + poliittiset kuumotukset
Paiva 1
Eka trekkipaiva alkoi mukavissa merkeissa. Herattiin aamulla aikaisin ja busseiltiin maaseudulle. Matka taittui osittain myos bussin katolla suht hulppeissa maisemissa! Muutaman tunnin matkan jalkeen lahdettiin sitten kavelemaan muutamaksi tunniksi ja taytyy myontaa, etta jo eka trekkipaiva otti koville fyysisesti. Nousua ja laskua seurasi vuorotellen ja meille kavi heti selvaksi, etta kantajien palkkaaminen oli yksi tarkeimmista asioista! Lopulta saavuttiin rauhalliseen kylaan, jossa asuttiin yhden perheen savimajassa. Huone oli aika basic, oikeastaan ulkoilmassa, silla yhta seinaa ei ollut. Ekana iltana myos lukuisat hamahakit jaksoivat viela kiinnostaa, mutta paivien myota niistakaan ei enaa niin valittanyt.
Paiva 2
Kakkospaivana olikin yksi karskeimmista kiipeamisista, kun jatettiin isot kamat talolle (kantajat kantoivat toki meidan laiskojen ja heikkojen paivareput) ja lahdettiin yhden vuoren/korkean maen huipulle, josta piti olla hyvat nakymat. Saa oli kuitenkin hieman sumuinen, joten tyydyttiin menemaan melkein huipulle, jossa sitten hengailtiin paikallisten naisten kanssa, jotka oli siella kerailemassa jotain polttopuita.
Ruvettiin myos vetelemaan paikallista juomavetta, koska meidan mukana olleet klooripuhdistustabletit antoi vedelle niin hirvittavan maun. Veden lisaksi jouduttiin maistelemaan local wine -nimisena meille esiteltya paikallista alkoholijuomaa. Tunnelmat oli hyvin madcookkiset: se maistui lahinna veteen blandatulta erittain pahalta viinalta.
Illalla kun palattiin takaisin nakyi uskomaton tahtitaivas! Sita olikin mukava tyyppailla nurtsilla istuen ja lepyytellen.
Paiva 3
Kolmospaivana lahdettiin taas etenemaan rinkkojen kanssa. Saavuttiin jossain puolivalissa sellaiseen jannaan laaksoon, jonne laskeuduttiin, ja sielta pohjalta loytyi kristallinen Budi Gandagi -joki (suom. Vanha joki). Kalliovyorymat oli muodostaneet sinne laaksoon mielettomia isoja kivimuodostelmia, joiden paella pystyi kiipeilemaan, ja joista laskeutui lukuisia pienia vesiputouksia. Niissa kylpeminen keskipaivan kuumuudessa oli
ehka paras kokemus ikina! Akselilla jotkin Australia-kokemukset olivat yhta siisteja, mutta Jampulla meni kylla ehka top 1 luontokokemukseksi koko elamassa!
Oli myos ehka trekin hienoimmat maisemat kokonaisuudessaan. Kylpemisen jalkeen lahdettiin nousemaan uskomattoman jyrkkaa polkua ylospain, meni ehka vahan kalliokiipeilyn puolelle. Kaveltiin koko ajan Ganesh Himalin lumihuippuja kohti.
Kun lopulta saavuttiin meidan majapaikkaan, alkoi hyvin psykedeelinen tapahtumaketju. Paikallinen Intiasta kotoisin oleva opettaja tuli juttelemaan meille ja kyseli erilaisia kysymyksia, kuten meidan isien ammatteja, perhetilannetta ja uskonnollista suuntautumista. Kaikkein erikoisin oli kuitenkin kotitalojemme rakennusmateriaaleja koskevat kysymykset: Is your house made of nice concrete? Is it good? Really nice? Oltiin siina sitten vahan hamillamme, mutta parempaa oli tulossa. Mies halusi ehdottomasti vieda meidat kotitalolleen, jotta voi esitella meille perheensa. Sitten saavuttiin sinne hieman kiusallisissa tunnelmissa. Talon naiset halusivat kuulemma "katsoa meita" teekupposen aarella. Yksi heista oli ihan takaisin katsomisen arvoinenkin...
Opettaja lahti sitten viemaan meita toisen opettajan luokse. Ja arvaahan siina sitten, etta taas paastiin local wine -lasillisten aarelle laattareaktioita pidattelemaan.
Yllatykset ja kommellukset jatkuivat nukkumaanmenon jalkeenkin. Meidan huoneen katto oli tehty mustista jatesakeista ja niista naki selkeasti, etta ne ikaan kuin pidattelivat kaikenlaista roskaa putoamasta nukkujien paalle. Kun siina sitten suljettiin otsalamput, niin alkoi jatesakin ja katon valista kuulua ihmeellista rapinaa, joka jatkui oikeastaan koko yon. Paattelimme, etta sen taytyi olla hiiri. Toinen mukava toveri oli Akselin naaman yli ikkunasta sisaan pari kertaa kulkenut kissa, jota Akseli erehtyi aluksi kuumotuksissaan luulemaan rotaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Paiva 4
Nelospaivana vaihdettiin yopaikkaa meidan oppaan Bimalin siskon kotiin ja paivaohjelmassa oli lahikyliin tutustuminen. Jouduttiin taas mukavaan tilanteeseen, kun saavuttiin yhdelle talolle ja meille tarjottiin jotain epamaaraista paakkuista piiman nakoista maitotuotetta lasillinen. Ei kumpikaan olla kauheen kovia piiman ystavia, mutta saatiin sekin nipin napin juotua laattaamatta.
Ilta istuttiin sitten tulilla ja syotiin mielettoman hyvaa nepalilaista safkaa. Huone oli varmaan trekin paras. Opas ja kantajat huomasivat myos Jampun tihean tahdin rampata ulkohuussissa ja toinen kantaja tarjosi varastoistaan vatsavaivoihin Nepalilaista laaketta. Auttoi!
Paiva 5
Tahan asti oltiin hengailtu oppaan ja kantajien kotiseudulla, jossa tunnettiin kaikki. Vitospaivana siirryttiin Gorkhan maakuntaan, joka on tunnettua maolaiskapinallisten aluetta ja opas ja kantajatkin olivat siella ikaan kuin vieraina. Tassa vaiheessa yleislakko ja maantieliikennekielto oli jo paalla ja Kathmandussakin mellakoitiin. Oli vahan jannaa fiilaria ilmassa, etta mitenkohan tilanne kehittyy.
Siina sitten spekuloitiin, etta miten paastaisiin jatkamaan matkaa maolaisten jutuista huolimatta. Yksi vaihtoehto olisi saattanut olla polkupyorien ostaminen ja ajaminen Pokharaan tai Kathmanduun (!). Siita jo vahan innostuttiinkin, mutta tajuttiin hetken pohdinnan jalkeen, etta se olisi meille ja rinkoille aivan eparealistinen keikka. Ehka psykedeelisin ehdotus oli, etta jompi kumpi meista teeskentelisi olevansa sairas, jotta saataisiin ambulanssikyyti!
Paastiin sitten nukkumaan randomin ohikulkukylan perheen luona talon terassilla 100 karpasen seurassa. Yo oli itse asiassa oikein mukava! "Peseytyminen" tapahtui taallakin maantien varressa olevan pienen vesiletkun avulla. Samalle letkulle oli jonossa kaikki kylan vesisailioiden tayttajat ym.
Paiva 6
Kutonen oli vahan tylsa paiva. Saavuttiin vaan paivamatkan kavelyn jalkeen ohikulkukylaan, jossa oli yllattaen tosi paljon muslimeja. Tosin iltasafka oli loistavaa! Ostettiin myos yksittain myytavia paikallisia karkkeja.
Paiva 7
Vikana trekkipaivana satoi mukavasti kaatamalla lahes koko ajan. Kotosuomesta mukaan otetut kertakayttosadetakit antoivat vahan suojaa, vaikka nayttivatkin typerilta. Hieman lohtua sadepaivan murheisiin toi loytamamme munkkikauppa, josta ostettiin viiden rupian eli viiden sentin hintaisia munkkeja!
Otettiin myos puhelua Suomen suurlahetystoon! Asia, jota ei kumpikaan oltu ennen jouduttu tekemaan. Kun kyseltiin, etta mita kannattais tehda, niin sielta sanottiin, etta ei missaan tapauksessa kannata lahtea mihinkaan ajoneuvoon, vaan lukittautua johonkin hotelliin loppustriken ajaksi.
Saavuttiin sitten meidan trekin paatepisteeseen, Gorkhan kaupunkiin, jossa heitettiin hyvastit viela meidan oppaalle ja kantajille. Oli vahan haikea hetki! Annettiin viela vanhemmalle kantajalle lahjaksi pieni pullo Koskenkorvaa, joka otettiin positiivisesti vastaan.
Loydettiin myos mainio hotelli trekin alkeellisten asumusten jalkeen: lahes elaimeton huone, lahes lansimainen vessa ja suihku, hyva ravintola ja televisio huoneessa. Mukava ottaa vahan lungisti ja hemmotella itseaan, kun ei se nyt kuitenkaan taalla kovin kalliiksi tule! Kuultiin sitten hotellissa hollantilaisilta polkupyoramatkaajilta, etta niilla oli ollut tan tilanteen kanssa vahan pahempiakin ongelmia. Niilla kulki mukana sellainen huoltojeeppi, mihin ne oli kiinnittanyt only tourist -lapun. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan maolaiset olivat pahoinpidelleet jeeppikuskin bambukepeilla...
***
Pari paivaa ollaan nyt tossa vietetty ja maolaiskulkueet on kulkenut vahan valia ikkunan alta. Tana aamuna kuitenkin herattiin autojen ja torvien jumalalliseen aaneen! Lakko ja kiellot oli ohi! Huomenna matka jatkuukin taas Pokharaan ja parin viikon paasta jo himaan. Vahan kuumottavaa!
Eka trekkipaiva alkoi mukavissa merkeissa. Herattiin aamulla aikaisin ja busseiltiin maaseudulle. Matka taittui osittain myos bussin katolla suht hulppeissa maisemissa! Muutaman tunnin matkan jalkeen lahdettiin sitten kavelemaan muutamaksi tunniksi ja taytyy myontaa, etta jo eka trekkipaiva otti koville fyysisesti. Nousua ja laskua seurasi vuorotellen ja meille kavi heti selvaksi, etta kantajien palkkaaminen oli yksi tarkeimmista asioista! Lopulta saavuttiin rauhalliseen kylaan, jossa asuttiin yhden perheen savimajassa. Huone oli aika basic, oikeastaan ulkoilmassa, silla yhta seinaa ei ollut. Ekana iltana myos lukuisat hamahakit jaksoivat viela kiinnostaa, mutta paivien myota niistakaan ei enaa niin valittanyt.
Paiva 2
Kakkospaivana olikin yksi karskeimmista kiipeamisista, kun jatettiin isot kamat talolle (kantajat kantoivat toki meidan laiskojen ja heikkojen paivareput) ja lahdettiin yhden vuoren/korkean maen huipulle, josta piti olla hyvat nakymat. Saa oli kuitenkin hieman sumuinen, joten tyydyttiin menemaan melkein huipulle, jossa sitten hengailtiin paikallisten naisten kanssa, jotka oli siella kerailemassa jotain polttopuita.
Ruvettiin myos vetelemaan paikallista juomavetta, koska meidan mukana olleet klooripuhdistustabletit antoi vedelle niin hirvittavan maun. Veden lisaksi jouduttiin maistelemaan local wine -nimisena meille esiteltya paikallista alkoholijuomaa. Tunnelmat oli hyvin madcookkiset: se maistui lahinna veteen blandatulta erittain pahalta viinalta.
Illalla kun palattiin takaisin nakyi uskomaton tahtitaivas! Sita olikin mukava tyyppailla nurtsilla istuen ja lepyytellen.
Paiva 3
Kolmospaivana lahdettiin taas etenemaan rinkkojen kanssa. Saavuttiin jossain puolivalissa sellaiseen jannaan laaksoon, jonne laskeuduttiin, ja sielta pohjalta loytyi kristallinen Budi Gandagi -joki (suom. Vanha joki). Kalliovyorymat oli muodostaneet sinne laaksoon mielettomia isoja kivimuodostelmia, joiden paella pystyi kiipeilemaan, ja joista laskeutui lukuisia pienia vesiputouksia. Niissa kylpeminen keskipaivan kuumuudessa oli
ehka paras kokemus ikina! Akselilla jotkin Australia-kokemukset olivat yhta siisteja, mutta Jampulla meni kylla ehka top 1 luontokokemukseksi koko elamassa!
Oli myos ehka trekin hienoimmat maisemat kokonaisuudessaan. Kylpemisen jalkeen lahdettiin nousemaan uskomattoman jyrkkaa polkua ylospain, meni ehka vahan kalliokiipeilyn puolelle. Kaveltiin koko ajan Ganesh Himalin lumihuippuja kohti.
Kun lopulta saavuttiin meidan majapaikkaan, alkoi hyvin psykedeelinen tapahtumaketju. Paikallinen Intiasta kotoisin oleva opettaja tuli juttelemaan meille ja kyseli erilaisia kysymyksia, kuten meidan isien ammatteja, perhetilannetta ja uskonnollista suuntautumista. Kaikkein erikoisin oli kuitenkin kotitalojemme rakennusmateriaaleja koskevat kysymykset: Is your house made of nice concrete? Is it good? Really nice? Oltiin siina sitten vahan hamillamme, mutta parempaa oli tulossa. Mies halusi ehdottomasti vieda meidat kotitalolleen, jotta voi esitella meille perheensa. Sitten saavuttiin sinne hieman kiusallisissa tunnelmissa. Talon naiset halusivat kuulemma "katsoa meita" teekupposen aarella. Yksi heista oli ihan takaisin katsomisen arvoinenkin...
Opettaja lahti sitten viemaan meita toisen opettajan luokse. Ja arvaahan siina sitten, etta taas paastiin local wine -lasillisten aarelle laattareaktioita pidattelemaan.
Yllatykset ja kommellukset jatkuivat nukkumaanmenon jalkeenkin. Meidan huoneen katto oli tehty mustista jatesakeista ja niista naki selkeasti, etta ne ikaan kuin pidattelivat kaikenlaista roskaa putoamasta nukkujien paalle. Kun siina sitten suljettiin otsalamput, niin alkoi jatesakin ja katon valista kuulua ihmeellista rapinaa, joka jatkui oikeastaan koko yon. Paattelimme, etta sen taytyi olla hiiri. Toinen mukava toveri oli Akselin naaman yli ikkunasta sisaan pari kertaa kulkenut kissa, jota Akseli erehtyi aluksi kuumotuksissaan luulemaan rotaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Paiva 4
Nelospaivana vaihdettiin yopaikkaa meidan oppaan Bimalin siskon kotiin ja paivaohjelmassa oli lahikyliin tutustuminen. Jouduttiin taas mukavaan tilanteeseen, kun saavuttiin yhdelle talolle ja meille tarjottiin jotain epamaaraista paakkuista piiman nakoista maitotuotetta lasillinen. Ei kumpikaan olla kauheen kovia piiman ystavia, mutta saatiin sekin nipin napin juotua laattaamatta.
Ilta istuttiin sitten tulilla ja syotiin mielettoman hyvaa nepalilaista safkaa. Huone oli varmaan trekin paras. Opas ja kantajat huomasivat myos Jampun tihean tahdin rampata ulkohuussissa ja toinen kantaja tarjosi varastoistaan vatsavaivoihin Nepalilaista laaketta. Auttoi!
Paiva 5
Tahan asti oltiin hengailtu oppaan ja kantajien kotiseudulla, jossa tunnettiin kaikki. Vitospaivana siirryttiin Gorkhan maakuntaan, joka on tunnettua maolaiskapinallisten aluetta ja opas ja kantajatkin olivat siella ikaan kuin vieraina. Tassa vaiheessa yleislakko ja maantieliikennekielto oli jo paalla ja Kathmandussakin mellakoitiin. Oli vahan jannaa fiilaria ilmassa, etta mitenkohan tilanne kehittyy.
Siina sitten spekuloitiin, etta miten paastaisiin jatkamaan matkaa maolaisten jutuista huolimatta. Yksi vaihtoehto olisi saattanut olla polkupyorien ostaminen ja ajaminen Pokharaan tai Kathmanduun (!). Siita jo vahan innostuttiinkin, mutta tajuttiin hetken pohdinnan jalkeen, etta se olisi meille ja rinkoille aivan eparealistinen keikka. Ehka psykedeelisin ehdotus oli, etta jompi kumpi meista teeskentelisi olevansa sairas, jotta saataisiin ambulanssikyyti!
Paastiin sitten nukkumaan randomin ohikulkukylan perheen luona talon terassilla 100 karpasen seurassa. Yo oli itse asiassa oikein mukava! "Peseytyminen" tapahtui taallakin maantien varressa olevan pienen vesiletkun avulla. Samalle letkulle oli jonossa kaikki kylan vesisailioiden tayttajat ym.
Paiva 6
Kutonen oli vahan tylsa paiva. Saavuttiin vaan paivamatkan kavelyn jalkeen ohikulkukylaan, jossa oli yllattaen tosi paljon muslimeja. Tosin iltasafka oli loistavaa! Ostettiin myos yksittain myytavia paikallisia karkkeja.
Paiva 7
Vikana trekkipaivana satoi mukavasti kaatamalla lahes koko ajan. Kotosuomesta mukaan otetut kertakayttosadetakit antoivat vahan suojaa, vaikka nayttivatkin typerilta. Hieman lohtua sadepaivan murheisiin toi loytamamme munkkikauppa, josta ostettiin viiden rupian eli viiden sentin hintaisia munkkeja!
Otettiin myos puhelua Suomen suurlahetystoon! Asia, jota ei kumpikaan oltu ennen jouduttu tekemaan. Kun kyseltiin, etta mita kannattais tehda, niin sielta sanottiin, etta ei missaan tapauksessa kannata lahtea mihinkaan ajoneuvoon, vaan lukittautua johonkin hotelliin loppustriken ajaksi.
Saavuttiin sitten meidan trekin paatepisteeseen, Gorkhan kaupunkiin, jossa heitettiin hyvastit viela meidan oppaalle ja kantajille. Oli vahan haikea hetki! Annettiin viela vanhemmalle kantajalle lahjaksi pieni pullo Koskenkorvaa, joka otettiin positiivisesti vastaan.
Loydettiin myos mainio hotelli trekin alkeellisten asumusten jalkeen: lahes elaimeton huone, lahes lansimainen vessa ja suihku, hyva ravintola ja televisio huoneessa. Mukava ottaa vahan lungisti ja hemmotella itseaan, kun ei se nyt kuitenkaan taalla kovin kalliiksi tule! Kuultiin sitten hotellissa hollantilaisilta polkupyoramatkaajilta, etta niilla oli ollut tan tilanteen kanssa vahan pahempiakin ongelmia. Niilla kulki mukana sellainen huoltojeeppi, mihin ne oli kiinnittanyt only tourist -lapun. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan maolaiset olivat pahoinpidelleet jeeppikuskin bambukepeilla...
***
Pari paivaa ollaan nyt tossa vietetty ja maolaiskulkueet on kulkenut vahan valia ikkunan alta. Tana aamuna kuitenkin herattiin autojen ja torvien jumalalliseen aaneen! Lakko ja kiellot oli ohi! Huomenna matka jatkuukin taas Pokharaan ja parin viikon paasta jo himaan. Vahan kuumottavaa!
torstai 29. huhtikuuta 2010
Kathmandu + KUVIA!
Pala's Guest House Sikkimissa, superhyvat meiningit. Tassa poydassa juotiin aamuteet ja syotiin ruoat. Taustalla nakyy vessa ja talo, jossa oli meidan huone.
Vahan korttia vanhoille ystaville!
Akseli pyhalla jarvella diippeilemassa.
Turisti
Century Lodge jo vuodesta 1972. Freak Streetin kovin mesta.
Akseli nauttii innolla Tungpaa, tiibetilaista kuumaa olutta. Jamppu ei edes vanhana olutmiehena lammennyt maulle, joka oli arveluttava, mutta toisaalta ihan jeessi. Maku muistutti kiehutetta halpaa El Tiempo -valkoviinia.
Hiustenleikkuu/hieronta/paahakkaus.
Vappumeiningit on kovat taalla maolaisten keskuudessa. Tanaan aamulla luettiin Kathmandu Postista, etta jotain myllya on tiedossa ja paikalliset kuumoittelevat jopa sisallissodasta. Poliittista spekulaatiota yhta kaikki! Muutenkin lehdessa sanottiin, etta mielenosoitukset keskittyvat kaupunkeihin ja me ollaan just lahdossa viikon trekille Ganesh Himalin eristaytyneelle vuoristoalueelle, joten ei oo paha. Kysellaan viela tanaan lisainfoja asiasta paikallisilta meidan kantakuppilan Full Moonin live jazz -illassa...
Monte Rosso via iPhone ja matkakaiuttimet!
Oltiin just tulossa Patanista takas Freak Streetille, kun taksin rengas laukes. Alettiin siina saman tien fiksailemaan uutta, "only five minutes, sir!"
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Matka Kathmanduun!
Muutamia tunteja edellisen blogipostauksemme jalkeen alkoi taas intiainen saato. Otimme Jorethangissa hotellin heti saavuttuamme ja olimme tarkistavinamme huoneen kunnon/laadun ennen sinne asettumista. Emme kuitenkaan katsoneet tarpeeksi tarkasti, huone osoittautui viela Darjeelingin "homeinen kokolattiamatto" -huonettakin akuutimmaksi! Vessassa oli suihku, johon kuvittelimme monen paivan paussin jalkeen paasevamme mukavasti peseytymaan. Se osoittautui rikkinaiseksi. Ei se mitaan, vessassa oli nimittain ns. huljuhana juuri ja juuri niin korkealla maasta, etta siina saattoi kykkia alla. Toiletin akuutteus ei kuitenkaan loppunut siihen, viemari ei nimittain vetanyt! Yhdistetyn suihku-wc -kopin lattialle kertyi monta senttia vetta. Kaypa siina sitten pissalla!
Vessan saimme viela kuitenkin otettua huumorilla, mutta huoneen muita vieraita emme. Ensiksi spottasimme jannan gekon, joka oli huomattavasti agressiivisempi kuin Varanasin gekko-toverimme. Se myos paasteli kuumoittelevia kiljumis/laulamis -aania. Yrittaessamme hankkiutua siita eroon, huomasinne toisen sangyn (Akselin sangyn) patjan alla megakokoisen torakan. Inhoitus alkoi nousta hyvaa kyytia. Olimme huoneen vaihtamisen kanssa aivan kahden vaiheilla kunnes spottasimme huoneessa viela yhden elikon, suurimman talla reissulla nakemamme hamahakin! Varpaista varpaisiin noin 8cm! Pakkasimme kamamme salamana ja kipitimme rinkat selassa vaatimaan rahojamme takaisin - samaan laavaan emme olis jaamassa. Saimmekin rahoista suurimman osan takaisin ja vaihdoimme hotellia. Kuumottelimme koko yon mahdollisisa huonevieraistamme. Julistammekin Jorethangin reissun kurjimmaksi kohteeksi!
Aamulla paasimme vihdoin lahtemaan kaupungista, nappasimme jeepin kohti Kakarbhittaa, eli Nepalin puolella sijaitsevaa rajanylityskaupunkia. Jeeppimatka oli mielenkiintoinen, olimme jo loppumatkasta aivan varmoja (ainakin Akseli oli), etta meidat oli ohjattu vaaraan jeeppiin. Ajamamme tie vaihtui jatkuvasti pienempaan ja yhdessa vaiheessa ajelimme keskella idyllista kylaa. Yht'akkia jeeppi kuitenkin pysahtuu ja meidat viitotaan ulos. Kukaan ei puhu Englantia jeepissa, eika meilla ole mitaan hajua missa olemme. Pysahdyspaikassamme saamme meita vastaan tulleelta kostaapelilta tietaa, etta olemme Intian ja Nepalin rajalla. Uskomattomin rajanylityspaikka koskaan. Kirjoittelimme tarvittavat lomakkeet, paasimme pois Intiasta ja jatkoimme 'ei kenenkaan maan' yli Nepalin rajalle. Siella tayttelimme taas kaavakkeita ja saimme viisumin.
Nepalin puolella paatimme ottaa yobussin Kathmanduun jo samana iltana. Odottelimme Kakarbhitassa viitisen tuntia, ja paasimme bussin kyytiin. Tuo 13 tunnin bussimatka meni meilla molemmilla aivan top 5:een elaman nihkeimissa kokemuksissa. Bussi oli todella nihkea, ramiseva ja paukkuva peltipurkki. Lahes sietamattomaksi matkan teki kuskin erittain agrssiivinen ajotapa. Heittelehdimme edestakaisin koko yon. Istuinten selkanojat vielapa mukavaisesti nousivat viitisen senttia asetetusta kulmasta jokaisen toyssyn ja jarrutuksen kohdalla. Uskomattoman nihkea yo! Matka oli vielapa todella kallis, noin 15e/naama!
Aamulla kuitenkin totesimme valttaneemme rotkoon putoamisen ja saavuimme Kathmanduun aamulla kahdeksan aikaan. Asetuimme taloksi loistavaan hosteliin (suihkukin toimii) legendaariselle Freek Streatille, 1970-luvun backpacker-kadulle. Nykyaan turismi keskittyy taalla Thamelin alueelle, jonne meitakin yritettiin lobata jo bussissa. Onneksi valitsimme kuitenki Freek Streatin, se on huomattavasti vahemman turistinen ja myos halvempi. Thameliin on kavelymatka ja sielta voikin ostaa mita vain. Nepal myos tuntuu olevan hieman halvempi kuin Intia.
Sikkimiin lahdettyamme paatimme jattaa kaikki herkut ja pitaytya vain riisissa, perunassa ja puhtaassa elamassa. Paastomme on nyt virallisesti ohi, Kathmandu on meille kuin runsauden sarvi. Maailman aarista importatut suklaat ja lansimaalaista ruokaa tarjoavat ravintolat jopa hammentavat yksinkertaisen Sikkim-elaman jalkeen. Taytyy kuitenkin sanoa, etta viikko nuudeleita, perunaa ja riisia on tehnyt tehtavansa ja hampurilainen ei ole koskaan maistunut paremmalle!
Vessan saimme viela kuitenkin otettua huumorilla, mutta huoneen muita vieraita emme. Ensiksi spottasimme jannan gekon, joka oli huomattavasti agressiivisempi kuin Varanasin gekko-toverimme. Se myos paasteli kuumoittelevia kiljumis/laulamis -aania. Yrittaessamme hankkiutua siita eroon, huomasinne toisen sangyn (Akselin sangyn) patjan alla megakokoisen torakan. Inhoitus alkoi nousta hyvaa kyytia. Olimme huoneen vaihtamisen kanssa aivan kahden vaiheilla kunnes spottasimme huoneessa viela yhden elikon, suurimman talla reissulla nakemamme hamahakin! Varpaista varpaisiin noin 8cm! Pakkasimme kamamme salamana ja kipitimme rinkat selassa vaatimaan rahojamme takaisin - samaan laavaan emme olis jaamassa. Saimmekin rahoista suurimman osan takaisin ja vaihdoimme hotellia. Kuumottelimme koko yon mahdollisisa huonevieraistamme. Julistammekin Jorethangin reissun kurjimmaksi kohteeksi!
Aamulla paasimme vihdoin lahtemaan kaupungista, nappasimme jeepin kohti Kakarbhittaa, eli Nepalin puolella sijaitsevaa rajanylityskaupunkia. Jeeppimatka oli mielenkiintoinen, olimme jo loppumatkasta aivan varmoja (ainakin Akseli oli), etta meidat oli ohjattu vaaraan jeeppiin. Ajamamme tie vaihtui jatkuvasti pienempaan ja yhdessa vaiheessa ajelimme keskella idyllista kylaa. Yht'akkia jeeppi kuitenkin pysahtuu ja meidat viitotaan ulos. Kukaan ei puhu Englantia jeepissa, eika meilla ole mitaan hajua missa olemme. Pysahdyspaikassamme saamme meita vastaan tulleelta kostaapelilta tietaa, etta olemme Intian ja Nepalin rajalla. Uskomattomin rajanylityspaikka koskaan. Kirjoittelimme tarvittavat lomakkeet, paasimme pois Intiasta ja jatkoimme 'ei kenenkaan maan' yli Nepalin rajalle. Siella tayttelimme taas kaavakkeita ja saimme viisumin.
Nepalin puolella paatimme ottaa yobussin Kathmanduun jo samana iltana. Odottelimme Kakarbhitassa viitisen tuntia, ja paasimme bussin kyytiin. Tuo 13 tunnin bussimatka meni meilla molemmilla aivan top 5:een elaman nihkeimissa kokemuksissa. Bussi oli todella nihkea, ramiseva ja paukkuva peltipurkki. Lahes sietamattomaksi matkan teki kuskin erittain agrssiivinen ajotapa. Heittelehdimme edestakaisin koko yon. Istuinten selkanojat vielapa mukavaisesti nousivat viitisen senttia asetetusta kulmasta jokaisen toyssyn ja jarrutuksen kohdalla. Uskomattoman nihkea yo! Matka oli vielapa todella kallis, noin 15e/naama!
Aamulla kuitenkin totesimme valttaneemme rotkoon putoamisen ja saavuimme Kathmanduun aamulla kahdeksan aikaan. Asetuimme taloksi loistavaan hosteliin (suihkukin toimii) legendaariselle Freek Streatille, 1970-luvun backpacker-kadulle. Nykyaan turismi keskittyy taalla Thamelin alueelle, jonne meitakin yritettiin lobata jo bussissa. Onneksi valitsimme kuitenki Freek Streatin, se on huomattavasti vahemman turistinen ja myos halvempi. Thameliin on kavelymatka ja sielta voikin ostaa mita vain. Nepal myos tuntuu olevan hieman halvempi kuin Intia.
Sikkimiin lahdettyamme paatimme jattaa kaikki herkut ja pitaytya vain riisissa, perunassa ja puhtaassa elamassa. Paastomme on nyt virallisesti ohi, Kathmandu on meille kuin runsauden sarvi. Maailman aarista importatut suklaat ja lansimaalaista ruokaa tarjoavat ravintolat jopa hammentavat yksinkertaisen Sikkim-elaman jalkeen. Taytyy kuitenkin sanoa, etta viikko nuudeleita, perunaa ja riisia on tehnyt tehtavansa ja hampurilainen ei ole koskaan maistunut paremmalle!
torstai 22. huhtikuuta 2010
Sikkim
Darjeelingin jalkeen emme olekaan paasseet netin (tahi suihkun) aarelle kuin vasta nyt Jorethangissa. Mahtavaa on kylla muuten ollut, kun napattiin jeeppi Pellingin kautta Khecheopalri lakelle, josta loytyi mm. hienoin guest house missa ollaan kumpikaan ikina oltu.
Kun saavuttiin sinne, meita odotti mukava yllari: oltiin kuultu hyvasta guesthousesta parinkymmenen minuutin kavelymatkan paassa jeeppien pysahdysmestasta ja polku osoittautukin _erittain_ jyrkaksi ylamaeksi - rinkat selassa. Me oltiin molemmat sen jalkeen aivan kuolleita ja markia hiesta, mutta ylhaalla odotti Pala's Guest House, jota voi kylla Sikkimin kavijoille suositella. Todella eristaytynyt pieni kyla, jossa Pala-niminen vanha sikkimilaisherra pitaa perheensa (kolmessa sukupolvessa) kanssa vaatimatonta ja halpaa, luonnonlaheista majoitusta, johon sisaltyy ruoka (joka oli tosin samaa joka paiva, alkoi hieman kyllastyttaa). Se muuten syotiin aina yhdessa!
Koko miljoo oli ihan upea. Ymparilla oli vuoria joka suunnassa ja valilla aamuisin lumihuiputkin nakyivat. Kukkoja, kanoja, koiria, lampaita ja hevosia oli pihapiirissa ja talon vieressa kohosi buddhalaisluostari, jonka pihalla pikkumunkit pelaili futista. Tosi rauhallinen ja puhdistava tunnelma kaiken maailman kaupunkien vilskeen jalkeen. Ja siella meista molemmista tuntui enemman kuin koskaan, etta nyt ollaan kaukana himasta. Hyvalla tavalla!
Itse Khecheopalri-jarvi oli myos varsin psykedeelinen. Vaikka sita ymparoi tihea metsa, sen pinnalla ei ole yhtaan lehtea, silla paikalliset LINNUT keraavat kaiken pinnalle kasaantuvan moskan! Aivan uskomatonta, mutta totta se vaikutti olevan! Maailma on taynna tsykedeliaa...
Huomenna matka jatkuu Kakarbittaan eli Nepalin puolelle. Ehdittiin jo kuumottua, kun ruvettiin laskemaan jaljella olevia paivia ja eihan tassa ole enaa kuin kuukausi aikaa!!! Toivotaan, etta Islannin polyt ehtii laskeutua siihen mennessa edes...
Kun saavuttiin sinne, meita odotti mukava yllari: oltiin kuultu hyvasta guesthousesta parinkymmenen minuutin kavelymatkan paassa jeeppien pysahdysmestasta ja polku osoittautukin _erittain_ jyrkaksi ylamaeksi - rinkat selassa. Me oltiin molemmat sen jalkeen aivan kuolleita ja markia hiesta, mutta ylhaalla odotti Pala's Guest House, jota voi kylla Sikkimin kavijoille suositella. Todella eristaytynyt pieni kyla, jossa Pala-niminen vanha sikkimilaisherra pitaa perheensa (kolmessa sukupolvessa) kanssa vaatimatonta ja halpaa, luonnonlaheista majoitusta, johon sisaltyy ruoka (joka oli tosin samaa joka paiva, alkoi hieman kyllastyttaa). Se muuten syotiin aina yhdessa!
Koko miljoo oli ihan upea. Ymparilla oli vuoria joka suunnassa ja valilla aamuisin lumihuiputkin nakyivat. Kukkoja, kanoja, koiria, lampaita ja hevosia oli pihapiirissa ja talon vieressa kohosi buddhalaisluostari, jonka pihalla pikkumunkit pelaili futista. Tosi rauhallinen ja puhdistava tunnelma kaiken maailman kaupunkien vilskeen jalkeen. Ja siella meista molemmista tuntui enemman kuin koskaan, etta nyt ollaan kaukana himasta. Hyvalla tavalla!
Itse Khecheopalri-jarvi oli myos varsin psykedeelinen. Vaikka sita ymparoi tihea metsa, sen pinnalla ei ole yhtaan lehtea, silla paikalliset LINNUT keraavat kaiken pinnalle kasaantuvan moskan! Aivan uskomatonta, mutta totta se vaikutti olevan! Maailma on taynna tsykedeliaa...
Huomenna matka jatkuu Kakarbittaan eli Nepalin puolelle. Ehdittiin jo kuumottua, kun ruvettiin laskemaan jaljella olevia paivia ja eihan tassa ole enaa kuin kuukausi aikaa!!! Toivotaan, etta Islannin polyt ehtii laskeutua siihen mennessa edes...
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Darjeeling jatkuu!
Ensimmaisen Darjeelingissa vietetyn yon jalkeen oli pakko vaihtaa hostellia. Matkanteosta ja kantamuksista vasyneina tyydyimme ensimmaiseen vastaan tulevaan hostelliin jossa oli tilaa, ei olisi kannattanut. Kyseessa oli kaikin puolin nihkein hostelli koko reissun aikana. Kokolattiamattokin tuntui olevan homeessa. Jouduimme vielapa vaihtamaan huonettakin, silla ollessamme ulkona oli ensimmaisen huoneemme vallannut valehtelematta satakunta yoperhosta, hyttysta ja muuta oliota.
Olimme jo sopineet hostellin pitajan kanssa, etta vietamme siella viisi yota. Jouduimme julkeasti valehtelemaan aikataulumme kiristyneen ja pakenemaan. Koomisesti loysimmekin loistavan hostellin aivan kammotuksen vieresta. Uusi hostellimme tekee myos loistavaa tyota Darjeelingin koyhien lasten puolesta. On mukava tietaa, etta rahamme menevat hyvaan tarkoitukseen! Teki myos gutaa paasta lampimaan suihkuun, ensikertaa koko reissulla.
Olemme tutustuneet kaupunkiin kattavasti, Darjeeling on todella kiva kaupunki! Tekemista ja nakemista riittaa mukavasti viikoksi, pidemmaksikin aikaa jos tekee vaikka muutaman trekin. Valitettavasti ilma on ollut sangen sumuinen ja lumihuippuiset vuoret ovat pysytelleet piilossa. Nakymat lahikukkuloille ja niiden valeihin avautuviin laaksoihin pikku-kylineen ovat nekin unohtumattomia. Emme ole antaneet sumun hairita vaan olemme kayneet muun muassa elaintarhassa, paikallisessa luostarissa ja elokuvissa.
Elaintarha oli pieni, mutta ihan kiva. Spottasimme mm. erilaisia leopardeja ja puna-pandan. Tarha oli kuitenkin aikalailla tunnissa kierretty. Paikallinen Buddha-luostari oli mielenkiintoinen, paasimme sisalle asti. Oli hienoa pyorittaa rukousmyllyja, joita luostarin pihassa oli kymmenia. Paikkoja meille naytti todella siisti nuori munkki, jolla oli paallaan Leviksen punainen t-paita! Kaiken huipuksi naimme saman munkin viela samana iltana elokuvissa. Ei ole mikaan niinkuin ennen. Elokuvissa paatimme kayda koska satoi todella rankasti. Valitsimme muutaman elokuvan joukosta uuden Clash of the Titans -fantasiaplajayksen. Vaikka paasimmekin pimeassa salissa aika lahelle aitoa lansimaa-tunnelmaa, muistutti Intia itsestaan sahkokatkoksella joka pysaytti elokuvaprojektorinkin muutamaksi minuutiksi. Parasta leffassa kaymisessa oli kuitenkin nachot. Olemme koko matkan metsastaneet kunnon nachoja ja salsaa taysin tuloksetta. Nyt kuitenkin tarppasi!
Darjeelingin kylma ilmasto on kuosittanut meidat molemmat suht nihkeasti. Viluistuimme ilmeisesti molemmat. Kurkkukipu ja kuume-fiilikset kuitenkin talttuivat paikallisesta koju-apteekista ostamillamme erilasilla varikkailla pillereilla. Nyt olo on taas suht jeessi!
Onneksi taudit jo kuosittuivat, silla jatkamme matkaamme huomenna. Suuntaamme kohti Sikkimin osavaltiota. Saimme hommattua tarvittavan virallisen luvankin alueella liikkumiseen. Tiedossa on mahtavia maisemia (jos ei ole sumuista), vuoristojarvia, pienia kylia/kaupunkeja ja kuumialahteita. Darjeelingia tulee kylla vahan ikava. Ilmaston, ihmisten ja maisemien osalta tama on ollut ylivoimainen ykkonen matkan kohteista!
Olimme jo sopineet hostellin pitajan kanssa, etta vietamme siella viisi yota. Jouduimme julkeasti valehtelemaan aikataulumme kiristyneen ja pakenemaan. Koomisesti loysimmekin loistavan hostellin aivan kammotuksen vieresta. Uusi hostellimme tekee myos loistavaa tyota Darjeelingin koyhien lasten puolesta. On mukava tietaa, etta rahamme menevat hyvaan tarkoitukseen! Teki myos gutaa paasta lampimaan suihkuun, ensikertaa koko reissulla.
Olemme tutustuneet kaupunkiin kattavasti, Darjeeling on todella kiva kaupunki! Tekemista ja nakemista riittaa mukavasti viikoksi, pidemmaksikin aikaa jos tekee vaikka muutaman trekin. Valitettavasti ilma on ollut sangen sumuinen ja lumihuippuiset vuoret ovat pysytelleet piilossa. Nakymat lahikukkuloille ja niiden valeihin avautuviin laaksoihin pikku-kylineen ovat nekin unohtumattomia. Emme ole antaneet sumun hairita vaan olemme kayneet muun muassa elaintarhassa, paikallisessa luostarissa ja elokuvissa.
Elaintarha oli pieni, mutta ihan kiva. Spottasimme mm. erilaisia leopardeja ja puna-pandan. Tarha oli kuitenkin aikalailla tunnissa kierretty. Paikallinen Buddha-luostari oli mielenkiintoinen, paasimme sisalle asti. Oli hienoa pyorittaa rukousmyllyja, joita luostarin pihassa oli kymmenia. Paikkoja meille naytti todella siisti nuori munkki, jolla oli paallaan Leviksen punainen t-paita! Kaiken huipuksi naimme saman munkin viela samana iltana elokuvissa. Ei ole mikaan niinkuin ennen. Elokuvissa paatimme kayda koska satoi todella rankasti. Valitsimme muutaman elokuvan joukosta uuden Clash of the Titans -fantasiaplajayksen. Vaikka paasimmekin pimeassa salissa aika lahelle aitoa lansimaa-tunnelmaa, muistutti Intia itsestaan sahkokatkoksella joka pysaytti elokuvaprojektorinkin muutamaksi minuutiksi. Parasta leffassa kaymisessa oli kuitenkin nachot. Olemme koko matkan metsastaneet kunnon nachoja ja salsaa taysin tuloksetta. Nyt kuitenkin tarppasi!
Darjeelingin kylma ilmasto on kuosittanut meidat molemmat suht nihkeasti. Viluistuimme ilmeisesti molemmat. Kurkkukipu ja kuume-fiilikset kuitenkin talttuivat paikallisesta koju-apteekista ostamillamme erilasilla varikkailla pillereilla. Nyt olo on taas suht jeessi!
Onneksi taudit jo kuosittuivat, silla jatkamme matkaamme huomenna. Suuntaamme kohti Sikkimin osavaltiota. Saimme hommattua tarvittavan virallisen luvankin alueella liikkumiseen. Tiedossa on mahtavia maisemia (jos ei ole sumuista), vuoristojarvia, pienia kylia/kaupunkeja ja kuumialahteita. Darjeelingia tulee kylla vahan ikava. Ilmaston, ihmisten ja maisemien osalta tama on ollut ylivoimainen ykkonen matkan kohteista!
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Darjeeling!
Paastiin sitten Varanasin kuumuudesta lahtemaan rinkkoja ja meita itsejamme taynna olevalla riksalla Mughal Sarain juna-asemalle parinkymmenen kilsan paahan ghateista ja Varanasin keskustasta. Asema oli taynna rottia, myos ravintoloiden tilat! Junakin oli mukavasti pari tuntia myohassa ja kun astuimme sisaan meidan mestoilla oli randomia jengia nukkumassa. Konnari hatisti ne sitten pois ja saatiin ylasangyt turvallisesti. Junamatkailu sleeper classissa on jannaa, kun ei ole ilmastointia mutta kaikki luukut on auki ja tuulettimet jyllaa, niin yolla on aika kylma, mutta paivisin torkean kuuma. Matka kesti 16h ja loppumatka oli jo aika puuduttava.
Junasta jaaminen ja jotkin muut asiat ovat valilla vahan hankalia, kun me ollaan vieroitettu itsemme lansimaisesta kelloyhteiskunnasta niin tehokkaasti, ettei koskaan tiedeta mika tai monesko paiva on ja paljonko kello on. Tuntuu kylla niin hyvalta viime talven ja alkukevaan jalkeen... Juna-asemillakaan ei aina ole nimia, mutta ihan kartalla kuitenkin viela ollaan.
Jaatiin New Jalpaigurin asemalla ja alettiin heti selvitella junatiketteja Darjeelingiin. Sekavasta lipunmyyntipaikasta kavi ilmi, etta tilaa olisi vasta 17. paiva. Ei jaksettu sitten jaada tylsaan Siliguriin odottelemaan, niin napattiin yon jalkeen jaettu jeeppi vuorille, mika osoittautui hyvaksi ja halvaksi vaihtoehdoksi. Selkeasti paikallisten tapa liikkua, jeepit oli muutenkin aika taynna: niissa on periaatteessa kuskin lisaksi paikka 7 ihmiselle, mutta siella oli parhaimmillaan 12 ihmista, kaikki paikallisia meidan lisaksi. Rinkat oli kattotelineessa. Lahempana Darjeelingia satuimme sitten nakemaan kaupunkien valia kulkevan hoyryjunan ja ei kaduttanut valinta: juna oli ratikanoloinen akuutti tsydeemi, joka oli taynna samsonite-turistien nakoisia lankkareita pokkarikamerat ojossa! Ja se kestaa kahdeksan tuntia kun jeeppi vain kaksi ja puoli...
Darjeeling on superhieno! Ihan erilainen kuin tahan mennessa kaikki muut mestat. Aika viilea ilmasto, vahan kuin Suomen kesa, ja asken SATOI VETTA! Henkeasalpaavat vuoristomaisemat avautuvat suoraan meidan hotellihuoneen ikkunasta ja korkeuserot on kaduilla kavellessa valilla rasittavuuteen asti lasna, mutta erittain hienolta nayttaa kaikki. Ihmisten mentaliteetti on selkeasti hyvin erilainen taalla, ei olla koko ajan rahan perassa. Yhtakaan kerjalaista ei ole nakynyt ja ihmiset hymyilevat ystavallisesti. Seuraavien paivien aikana tsiigaillaan sitten monia juttuja taalla, ainakin viitisen paivaa ollaan ennen kuin lahdetaan pohjoiseen Sikkimiin.
Kokeiltiin myos Darjeelingin kuuluisinta tuotetta eli teeta. Oli kylla tosi maittavaa vihreaa teeta ja paikka sitakin hienompi, mahtava tee-lounge, josta oli nakymat kaupungin yli ja vuorille. Maistettiin myos tiibetilaisia momoja, kevatkaaryleen tyyppisia. Ne oli huippuja!
Junasta jaaminen ja jotkin muut asiat ovat valilla vahan hankalia, kun me ollaan vieroitettu itsemme lansimaisesta kelloyhteiskunnasta niin tehokkaasti, ettei koskaan tiedeta mika tai monesko paiva on ja paljonko kello on. Tuntuu kylla niin hyvalta viime talven ja alkukevaan jalkeen... Juna-asemillakaan ei aina ole nimia, mutta ihan kartalla kuitenkin viela ollaan.
Jaatiin New Jalpaigurin asemalla ja alettiin heti selvitella junatiketteja Darjeelingiin. Sekavasta lipunmyyntipaikasta kavi ilmi, etta tilaa olisi vasta 17. paiva. Ei jaksettu sitten jaada tylsaan Siliguriin odottelemaan, niin napattiin yon jalkeen jaettu jeeppi vuorille, mika osoittautui hyvaksi ja halvaksi vaihtoehdoksi. Selkeasti paikallisten tapa liikkua, jeepit oli muutenkin aika taynna: niissa on periaatteessa kuskin lisaksi paikka 7 ihmiselle, mutta siella oli parhaimmillaan 12 ihmista, kaikki paikallisia meidan lisaksi. Rinkat oli kattotelineessa. Lahempana Darjeelingia satuimme sitten nakemaan kaupunkien valia kulkevan hoyryjunan ja ei kaduttanut valinta: juna oli ratikanoloinen akuutti tsydeemi, joka oli taynna samsonite-turistien nakoisia lankkareita pokkarikamerat ojossa! Ja se kestaa kahdeksan tuntia kun jeeppi vain kaksi ja puoli...
Darjeeling on superhieno! Ihan erilainen kuin tahan mennessa kaikki muut mestat. Aika viilea ilmasto, vahan kuin Suomen kesa, ja asken SATOI VETTA! Henkeasalpaavat vuoristomaisemat avautuvat suoraan meidan hotellihuoneen ikkunasta ja korkeuserot on kaduilla kavellessa valilla rasittavuuteen asti lasna, mutta erittain hienolta nayttaa kaikki. Ihmisten mentaliteetti on selkeasti hyvin erilainen taalla, ei olla koko ajan rahan perassa. Yhtakaan kerjalaista ei ole nakynyt ja ihmiset hymyilevat ystavallisesti. Seuraavien paivien aikana tsiigaillaan sitten monia juttuja taalla, ainakin viitisen paivaa ollaan ennen kuin lahdetaan pohjoiseen Sikkimiin.
Kokeiltiin myos Darjeelingin kuuluisinta tuotetta eli teeta. Oli kylla tosi maittavaa vihreaa teeta ja paikka sitakin hienompi, mahtava tee-lounge, josta oli nakymat kaupungin yli ja vuorille. Maistettiin myos tiibetilaisia momoja, kevatkaaryleen tyyppisia. Ne oli huippuja!
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Varanasi-raportti + KUVIA!
Gangesilla aamuveneilylla puheliaan soutajan kanssa... Varanasin ehdoton aktiviteetti ja oli kylla tosi mahtavaa.
Junalippujen tyyppailua. Huomenna lahdemme kohti Darjeelingia iltajunalla. Ihanaa paasta vuorten viileyteen diippeilemaan!
Nyrkkipyykit! Hyvin toimii.
Snickers piti jakaa kahtia linkkuveitsen kalanperkuuveitsella, josta minun kaytossani tulee Snickersinpuolitusvaline.
Siirtomaaherra aamiaisella.
Kuosittunutta...
Pitka-aikainen huonetoverimme Gekko! Mukavaa.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Junailua ja Varanasi! (Akseli)
On taas ehtinyt tapahtua! Nyt kirjoittelen Varanasista, reilu 1000km (raiteita pitkin) edellisesta kohteestani. Jamppukin loytyi mukavasti ennalta sovitusta paikasta!
Aurangabadista lahdin tiistaina matkaan kohti Varanasia. Ensin otin bussin Jalgaoniin, noin 4,5h matkan paahan. Ja Jalgaonissa vietin nelisen tuntia junaa odotellen, junavirkailija Aurangobadissa suositteli menemaan hyvissa ajoin. Odottelu oli tuskaista, silla Jalgaon ei ole mikaan suosittu lomakohde ja ihmiset olivat uskomattoman uteliaita minun suhteeni. Pahimmillaan ymparillani seisoskeli kolmisen kymmenta tyyppailiaa, muutama puhui englantia. Vastailin kymmenet kerrat samoihin kysymyksiin kotimaastani, nimestani, avio-tilanteestani ym.. Luojan kiitos juna sitten lopulta saapui, ihan ajallaankin ja paasin matkaan.
Junamatkan aikana sana 'puuduttava' sai elamassani uuden merkityksen. Makasin kaikkien kamojeni kanssa ylapedilla hiessa tuntikausia. Juna lahti Jalgaonista klo 19.15 joten ilta ja yo meni suht kivasti. Alussa olin tietysti innoissani, matka kohti legendaarista Varania ja Jalmaria oli alkanut. Kun herasin aamulla, olikin jo ensimmaiset 12 tuntia mennyt. Sitten alkoi matkan puuduttava osuus. Toinen 12 tuntia oli edessa, matkan oli tarkoitus kestaa 24 tuntia. Paivalla oli todella kuuma, olin nihkeimmassa nukkumaluokassa, ei minkaanlaista ilmastointia. Vain tuulettimet katossa ja ikkunat auki. Juna oli luonnollisesti myohassa, pari tuntia, matka siis kesti yhteensa hieman yli 26 tuntia. Paasin Varanasiin illalla myohaan ja tottakai hostellini oli kussut varaukseni ja minulla ei ollutkaan yopaikkaa! Oli pakko vaan lahtea jonkun hostellilobbarin matkaan ja paasinkin varsin mukavaan hostelliin. Tingin viela hinnankin kohdilleen, 200INR.
Seuraavana aamuna pakkasin kamat ja lahdin kohti Madhur Milan Cafe:ta, jossa Jampun kanssa olimme sopineet tapaavamme. Mesta ei loytynyt ihan helposti, olinkin 20min myohassa paastessani paikalle, Jamppu oli jo kuumottuneena venailemassa. Oli mukava nahda, otimmekin koko paivan suht rennosti, tutustuin Jampun opastuksella Varansiin, joka on uskomaton kaupunki. Saimme myos todella mukavan hostellin. Varanasi vaikuttaa mukavalta, se on myos huomattavasti turistisempi kuin Aurangobad, joka tekee valilla ihan hyvaa. Jatkuvan tyyppailun ja huomion keskella oleminen on raskasta.
Varanasi on kuitenkin suht nopeasti nahty, vanhakaupunki on pienehko ja ghatit kappailee vartissa lapi. Onhan taalla toki nahtavaa, mutta kuumuus ja kaupungin kiireet ajavat meita kohti pohjoista, olisi mukava vierailla pienessa kaupungissa. Lahdemmenkin (jos junat sallivat) matkaa jo huomenna kohti Darjeelingia, jonka alueella vietammenkin sitten parisen viikkoa.
Hyvat fiilikset, mukavaa matkata yhdessa alun jalkeen. Totesimme tosin, etta alun erillaan olo oli kylla loistava homma, saimme kokea kulttuurishokin kumpikin tahollamme ja nyt tavatessamme tuntui kuin aivan toinen matka olisi alkanut. Eilinen menikin lahinna puhellessa alkumatkan tapahtumista ja matkallaolon siisteyden kelailemisessa.
Ps. Tasta lahin kirjoittelemme merkinnat tanne blogiin yhdessa!
Aurangabadista lahdin tiistaina matkaan kohti Varanasia. Ensin otin bussin Jalgaoniin, noin 4,5h matkan paahan. Ja Jalgaonissa vietin nelisen tuntia junaa odotellen, junavirkailija Aurangobadissa suositteli menemaan hyvissa ajoin. Odottelu oli tuskaista, silla Jalgaon ei ole mikaan suosittu lomakohde ja ihmiset olivat uskomattoman uteliaita minun suhteeni. Pahimmillaan ymparillani seisoskeli kolmisen kymmenta tyyppailiaa, muutama puhui englantia. Vastailin kymmenet kerrat samoihin kysymyksiin kotimaastani, nimestani, avio-tilanteestani ym.. Luojan kiitos juna sitten lopulta saapui, ihan ajallaankin ja paasin matkaan.
Junamatkan aikana sana 'puuduttava' sai elamassani uuden merkityksen. Makasin kaikkien kamojeni kanssa ylapedilla hiessa tuntikausia. Juna lahti Jalgaonista klo 19.15 joten ilta ja yo meni suht kivasti. Alussa olin tietysti innoissani, matka kohti legendaarista Varania ja Jalmaria oli alkanut. Kun herasin aamulla, olikin jo ensimmaiset 12 tuntia mennyt. Sitten alkoi matkan puuduttava osuus. Toinen 12 tuntia oli edessa, matkan oli tarkoitus kestaa 24 tuntia. Paivalla oli todella kuuma, olin nihkeimmassa nukkumaluokassa, ei minkaanlaista ilmastointia. Vain tuulettimet katossa ja ikkunat auki. Juna oli luonnollisesti myohassa, pari tuntia, matka siis kesti yhteensa hieman yli 26 tuntia. Paasin Varanasiin illalla myohaan ja tottakai hostellini oli kussut varaukseni ja minulla ei ollutkaan yopaikkaa! Oli pakko vaan lahtea jonkun hostellilobbarin matkaan ja paasinkin varsin mukavaan hostelliin. Tingin viela hinnankin kohdilleen, 200INR.
Seuraavana aamuna pakkasin kamat ja lahdin kohti Madhur Milan Cafe:ta, jossa Jampun kanssa olimme sopineet tapaavamme. Mesta ei loytynyt ihan helposti, olinkin 20min myohassa paastessani paikalle, Jamppu oli jo kuumottuneena venailemassa. Oli mukava nahda, otimmekin koko paivan suht rennosti, tutustuin Jampun opastuksella Varansiin, joka on uskomaton kaupunki. Saimme myos todella mukavan hostellin. Varanasi vaikuttaa mukavalta, se on myos huomattavasti turistisempi kuin Aurangobad, joka tekee valilla ihan hyvaa. Jatkuvan tyyppailun ja huomion keskella oleminen on raskasta.
Varanasi on kuitenkin suht nopeasti nahty, vanhakaupunki on pienehko ja ghatit kappailee vartissa lapi. Onhan taalla toki nahtavaa, mutta kuumuus ja kaupungin kiireet ajavat meita kohti pohjoista, olisi mukava vierailla pienessa kaupungissa. Lahdemmenkin (jos junat sallivat) matkaa jo huomenna kohti Darjeelingia, jonka alueella vietammenkin sitten parisen viikkoa.
Hyvat fiilikset, mukavaa matkata yhdessa alun jalkeen. Totesimme tosin, etta alun erillaan olo oli kylla loistava homma, saimme kokea kulttuurishokin kumpikin tahollamme ja nyt tavatessamme tuntui kuin aivan toinen matka olisi alkanut. Eilinen menikin lahinna puhellessa alkumatkan tapahtumista ja matkallaolon siisteyden kelailemisessa.
Ps. Tasta lahin kirjoittelemme merkinnat tanne blogiin yhdessa!
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Varanasi continuing (Jamppu)
On kylla hyva kaupunki. Tahan saa jotenkin paljon paremmin otteen kuin vaikka Delhiin, osaa kierrella paikkoja ja muistaa vahan miten menna eri puolille. Tosi tunnelmallinen ja kiva, vaikkakin hieman kaoottinen ja kuuma. Noi ghat-portaat Gangesin rannalla on kuitenkin tosi chilleja hengailla.
Taalla on niin uskomattoman lammin, ettei yleensa edes jaksa oikein syoda mitaan, varsinkaan jos on ollut vatsataudissa. Tanaan sain vihdoin vedettya nuudeliaterian, mutta kun lahdin kavelemaan pienille kujille oli kylla tosi paljon skarpattavaa ja laatta meinasi lentaa muutaman kerran siina kaikkien hajujen keskella: lehmanpaska, 40 asteessa aikaa viettaneet maitotuotteet, mausteisa ruoka, savu, palavat roskat, pilaantunu safka, elaimet, tupakka, pissa, muta...
Kavin tanaan Benares Hindu Universityn museossa. Riksalla ajelu on alkanut jo tulla tavanomaisemmaksi ja tulee tingittyakin vahan paremmin kuin alussa. Se on ihan mukavaakin, paitsi saasteet ottaa hengen paalle. Mua on luultu taalla jo ranskalaiseksi, ruotsalaiseksi, amerikkalaiseksi ja jopa japanilaiseksi. Useimmiten kuitenkin englantilaiseksi.
Ylihuomenna Akselin kanssa miittia! Jes!
Taalla on niin uskomattoman lammin, ettei yleensa edes jaksa oikein syoda mitaan, varsinkaan jos on ollut vatsataudissa. Tanaan sain vihdoin vedettya nuudeliaterian, mutta kun lahdin kavelemaan pienille kujille oli kylla tosi paljon skarpattavaa ja laatta meinasi lentaa muutaman kerran siina kaikkien hajujen keskella: lehmanpaska, 40 asteessa aikaa viettaneet maitotuotteet, mausteisa ruoka, savu, palavat roskat, pilaantunu safka, elaimet, tupakka, pissa, muta...
Kavin tanaan Benares Hindu Universityn museossa. Riksalla ajelu on alkanut jo tulla tavanomaisemmaksi ja tulee tingittyakin vahan paremmin kuin alussa. Se on ihan mukavaakin, paitsi saasteet ottaa hengen paalle. Mua on luultu taalla jo ranskalaiseksi, ruotsalaiseksi, amerikkalaiseksi ja jopa japanilaiseksi. Useimmiten kuitenkin englantilaiseksi.
Ylihuomenna Akselin kanssa miittia! Jes!
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Varanasi ja suru-uutiset (Jamppu)
No huhhuh, taalla ehtii kylla tapahtua paljon yhden vuorokaudenkin aikana. Lahdin Delhista sitten junalle, kaikki mestat loyty ok, mutta voitteko vaan uskoa, etta vatsatautini luonnollisesti eteni kliimaksiinsa juuri tuon paukkuisan junayon aikana. Aamu oli niin sanotusti yllatyksia taynna: kaytyani vessassa useita kertoja saavuimme vihdoin Varanasiin ajan jalkeen, joka tuntui ikuisuudelta, ja huomasin, etta rakas iPhoneni puuttui matkatavaroideni joukosta. Olin viela pitanyt kamojani halausasennossa ylhaalla kolmannessa punkkarivissa kanssani huomattavan ahtaassa sangyssa, jottei kukaan vaan paasisi tavaroihini kasiksi. Ilmeisesti rautaverkon takana toisessa "huoneessa" ollut jatka oli ujuttanut katensa reiasta ja nappannut rakkaani itselleen. Huhhuh, ajelin siita sitten hotellille moporiksalla ja tyhjensin viela rinkkani - iPhone puuttui.
Eihan siina muu auttanut kuin ajella takaisin riksalla asemalle ja etsia turistipoliisi, jolle tehda rikosilmoitus. Tulin maksaneeksi liikaa kuskeille noista siksak-matkoista, koska en luonnollisesti ollut tinkimistuulella. Loysin avuliaan ja melko hyvin englantia puhuvan turistipoliisin, joka vei minut juna-aseman eraaseen taynna poliiseja olevaan huoneeseen, jossa han kirjoitti minun puolestani asiantilaa selventavan viestin poliisipaallikolle, sitten pyysi minua kirjoittamaan sen omalla kasialallani (en kehdannut korjata kielioppivirheita). Lopulta sain lappusen, jossa on tuo viesti ja poliisilaitoksen leima: silla pitaisi vakuutusyhtiolta irrota uusi puhelin. Tallaisia tilanteita sattuu, kannattaa aina olla matkatavaravakuutus ja terveysasioihin matkavakuutus.
Tavallaan se on hienoa ja symbolista, etta iPhoneni hukkui juuri hindujen yhdessa pyhimmista kaupungeista, Varanasissa. Voin ehka tehda jonkin symbolisen hautajaisseremonian, lausua rukouksen ja laittaa kynttilan soljumaan alavirtaa Gangesiin rakkaan puhelimeni edesmennytta henkea symboloimaan.
Lukuun ottamatta 43 asteen lampotilaa Varanasi vaikuttaa tosi hienolta kaupungilta. Varikas, iloinen ja jotenkin aidompi kuin Delhi, vaikka riksakuskien ja kaiken maailman kauppiaiden huomio on taalla kylla aivan samaa tasoa. Lehmia on ihan hemmetin paljon kaduilla, mika on aika siistia, ja asken kavellessani vanhan kaupungin kujilla ajauduin keskelle apioiden ja koirien joukkotappelua. Se oli niin kovaa kyytia, etta paikallisetkin sulkivat ovia ymparilla!
Hotellini vaikutti ok:lta, vaikka sahkokatkos oli ilmeisesti juuri paalla... Siella on siisti rooftop restaurant katolla, jossa koitin vihdoin sulloa jotain ruokaa sisaani, eilen ei maistunut mikaan. Nytkin kermaiset intialaisruoat tuntuivat viela liian raffilta vaihtoehdolta, joten otin vegeburgerin ja lassin. Ravintolasta on nakyma suoraan edessa burning ghatille, eli ghat-portaille, jossa pidetaan hautajaisseremonioita eli poltetaan ihmisten ruumiita ja heitetaan Gangesiin. Siella juuri yksi valkoinen muumio katosi savuna ilmaan ateriani aikana!
Eihan siina muu auttanut kuin ajella takaisin riksalla asemalle ja etsia turistipoliisi, jolle tehda rikosilmoitus. Tulin maksaneeksi liikaa kuskeille noista siksak-matkoista, koska en luonnollisesti ollut tinkimistuulella. Loysin avuliaan ja melko hyvin englantia puhuvan turistipoliisin, joka vei minut juna-aseman eraaseen taynna poliiseja olevaan huoneeseen, jossa han kirjoitti minun puolestani asiantilaa selventavan viestin poliisipaallikolle, sitten pyysi minua kirjoittamaan sen omalla kasialallani (en kehdannut korjata kielioppivirheita). Lopulta sain lappusen, jossa on tuo viesti ja poliisilaitoksen leima: silla pitaisi vakuutusyhtiolta irrota uusi puhelin. Tallaisia tilanteita sattuu, kannattaa aina olla matkatavaravakuutus ja terveysasioihin matkavakuutus.
Tavallaan se on hienoa ja symbolista, etta iPhoneni hukkui juuri hindujen yhdessa pyhimmista kaupungeista, Varanasissa. Voin ehka tehda jonkin symbolisen hautajaisseremonian, lausua rukouksen ja laittaa kynttilan soljumaan alavirtaa Gangesiin rakkaan puhelimeni edesmennytta henkea symboloimaan.
Lukuun ottamatta 43 asteen lampotilaa Varanasi vaikuttaa tosi hienolta kaupungilta. Varikas, iloinen ja jotenkin aidompi kuin Delhi, vaikka riksakuskien ja kaiken maailman kauppiaiden huomio on taalla kylla aivan samaa tasoa. Lehmia on ihan hemmetin paljon kaduilla, mika on aika siistia, ja asken kavellessani vanhan kaupungin kujilla ajauduin keskelle apioiden ja koirien joukkotappelua. Se oli niin kovaa kyytia, etta paikallisetkin sulkivat ovia ymparilla!
Hotellini vaikutti ok:lta, vaikka sahkokatkos oli ilmeisesti juuri paalla... Siella on siisti rooftop restaurant katolla, jossa koitin vihdoin sulloa jotain ruokaa sisaani, eilen ei maistunut mikaan. Nytkin kermaiset intialaisruoat tuntuivat viela liian raffilta vaihtoehdolta, joten otin vegeburgerin ja lassin. Ravintolasta on nakyma suoraan edessa burning ghatille, eli ghat-portaille, jossa pidetaan hautajaisseremonioita eli poltetaan ihmisten ruumiita ja heitetaan Gangesiin. Siella juuri yksi valkoinen muumio katosi savuna ilmaan ateriani aikana!
Kuumuus, luolat ja maha (Akseli)
Tanaan viimeista kokonaista paivaa Aurangabadissa, huomenna onneksi jo jatkuu matka. Vahan jo kyllastyminen alkaa oleen paalla. Eilinen oli kylla mukava.
Toissapaivana paatin kokeilla ensikertaa lihaa talla matkalla, ei olisi pitanut. Se vuohi kuositti mut aika pahasti. Ei sentaan oo niin pahoi meininkei kun Jampulla, mutta toissa yo oli suht epamukava. Mahaa kiersi ihan sikana koko yon, mutta kipeys jai siihen yhteen yohon, kiitos Anja Valkyn (Kallion lukion terveydenhoitaja) ihmejauheen. Pussillinen sita jauhetta paransi mut saman tien.
Eilen vietin koko paivan erilaisilla historiallisilla kohteilla, aika moinen paiva. Tuli myos suht kalliiksi, ulkomaalaisille on valilla suht torkeet hinnat. Elloran luolat oli paivan hienoin paikka. Uskomattomia luostareita hakattu kallioon, suurinta oli tyostanut 7000 munkkia 150 vuotta. Vahan eri tasoo ku monet Euroopan mestat. Kavin myos jollain linnakkeella, Aurangabadin (jonka mukaan taa kaupunki on nimetty) haudalla ja pikku Taj Mahalilla. Haudalla joku sokee tyyppi selitti kauheesti siita haudasta ja Aurangabadista mulle, mutta en saanut mitaan selvaa paksun aksentin takia! Sen ymmarsin, etta se ei oikeen tykannu siita etta en oo naimisissa.
Tanaan oon vaan ottanut iisisti, pitaa viela hoitaa pari aisiaakin, pankkiautomaatti pitas loytaa muun muassa. Oon myos tavannut taalla paljon paikallisia, useimmat on kiinnostuneita juttelemaan, jopa rasittavuuteen asti. Hyvia puheen aiheita on Bollywood-leffat, naimisiin meno, lampotila ja Amerikkaan muuttaminen. Kaikki tuntuvat olevan pettyneitasiita etta en ole naimisissa, kelasinkin jo ostavani sormuksen ja valehtelevani. Amerikkaan muuttaminen tuntuu myos olevan kaikkien yhteinen haave, siita on mukava puhella. Ihmiset puhuvat yllattavan hyvin englantia, koyhemmassa pohjoisessa asia voi olla toisin.
Lampotila on taalla Aurangabadissa suht overi, nyt tuntuu etta on liian kuuma. Eilen kun kiertelin kaikkia niita historiallisia paikkoja oli +43 astetta lamminta. Taisinkin saada pienen auringonpistoksen, tuli vahan paansarkya ja heikotusta. Tanaan on ilmeisesti luvattu 'vain' +40, mukavaa. Lampotila ei tasta mitenkaan parane Varanasiin mennessa, siellakin on joka paiva +40-43. Odotan Jampun tavoin Darjeelingiin siirtymista, siella on paivan korkein vahan alle +30 ollut nyt viimeaikoina. Yolla lampotila siella putoaa noin +15 asteeseen, pitkahihaiselle tulee kayttoa!
Huomenna on edessa sitten Varanasia kohti lahteminen, aamupaivalla otan bussin Jalgaoniin, kesto noin 4h. Josta sitten otan junan Varanasiin, kesto mukavat 24h! Matkustuksen tayteiset 30 tuntia edessa! Tanaan otan viela kuitenkin rennosti.
Toissapaivana paatin kokeilla ensikertaa lihaa talla matkalla, ei olisi pitanut. Se vuohi kuositti mut aika pahasti. Ei sentaan oo niin pahoi meininkei kun Jampulla, mutta toissa yo oli suht epamukava. Mahaa kiersi ihan sikana koko yon, mutta kipeys jai siihen yhteen yohon, kiitos Anja Valkyn (Kallion lukion terveydenhoitaja) ihmejauheen. Pussillinen sita jauhetta paransi mut saman tien.
Eilen vietin koko paivan erilaisilla historiallisilla kohteilla, aika moinen paiva. Tuli myos suht kalliiksi, ulkomaalaisille on valilla suht torkeet hinnat. Elloran luolat oli paivan hienoin paikka. Uskomattomia luostareita hakattu kallioon, suurinta oli tyostanut 7000 munkkia 150 vuotta. Vahan eri tasoo ku monet Euroopan mestat. Kavin myos jollain linnakkeella, Aurangabadin (jonka mukaan taa kaupunki on nimetty) haudalla ja pikku Taj Mahalilla. Haudalla joku sokee tyyppi selitti kauheesti siita haudasta ja Aurangabadista mulle, mutta en saanut mitaan selvaa paksun aksentin takia! Sen ymmarsin, etta se ei oikeen tykannu siita etta en oo naimisissa.
Tanaan oon vaan ottanut iisisti, pitaa viela hoitaa pari aisiaakin, pankkiautomaatti pitas loytaa muun muassa. Oon myos tavannut taalla paljon paikallisia, useimmat on kiinnostuneita juttelemaan, jopa rasittavuuteen asti. Hyvia puheen aiheita on Bollywood-leffat, naimisiin meno, lampotila ja Amerikkaan muuttaminen. Kaikki tuntuvat olevan pettyneitasiita etta en ole naimisissa, kelasinkin jo ostavani sormuksen ja valehtelevani. Amerikkaan muuttaminen tuntuu myos olevan kaikkien yhteinen haave, siita on mukava puhella. Ihmiset puhuvat yllattavan hyvin englantia, koyhemmassa pohjoisessa asia voi olla toisin.
Lampotila on taalla Aurangabadissa suht overi, nyt tuntuu etta on liian kuuma. Eilen kun kiertelin kaikkia niita historiallisia paikkoja oli +43 astetta lamminta. Taisinkin saada pienen auringonpistoksen, tuli vahan paansarkya ja heikotusta. Tanaan on ilmeisesti luvattu 'vain' +40, mukavaa. Lampotila ei tasta mitenkaan parane Varanasiin mennessa, siellakin on joka paiva +40-43. Odotan Jampun tavoin Darjeelingiin siirtymista, siella on paivan korkein vahan alle +30 ollut nyt viimeaikoina. Yolla lampotila siella putoaa noin +15 asteeseen, pitkahihaiselle tulee kayttoa!
Huomenna on edessa sitten Varanasia kohti lahteminen, aamupaivalla otan bussin Jalgaoniin, kesto noin 4h. Josta sitten otan junan Varanasiin, kesto mukavat 24h! Matkustuksen tayteiset 30 tuntia edessa! Tanaan otan viela kuitenkin rennosti.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Oireilua ym. (Jamppu)
Delhi alkaa jo pikku hiljaa kyllastyttaa. Sen lisaksi, etta paivan ulkonaolon jalkeen rakii mustaa saasterakaa lavuaariin, mulla on puskenut joku kipeys tai bakteeri paalle. Olo on aika heikko, koko yon tuntu silta, etta laatta meinaa lentaa. Ei varmaan tarvitse edes menna yksityiskohtiin vessa-asioissa... En eilen jaksanut tehda juuri mitaan, joten tyydyin katsomaan hotellihuoneessa typeria hollywood-leffoja telkkarista ja BBC worldia.
Kuumotuin ihmisten tuijottelusta ja vainoharhaisena kelailin, etta se johtuu ehka uskonnollisesti epasovinnaisesta pukeutumisestani: hihaton vaimonhakkaajapaita ja polven ylapuolelle tulevat shortsit. Kavin sitten ostamassa kauluspaidan, jotta saan edes olkapaani peitettya. Shortseista ei vain pysty luopua... En ymmarra miten paikalliset ihmiset voivat pukeutua niin paljon.
Tanaan illalla kuuden jalkeen lahtee yojuna Varanasiin. Kavin ostamassa lipun toissapaivana Delhin juna-asemalta, mika oli aika mielenkiintoista. Nyt pitais viel taa paiva tehda jotain taal Delhissa ja se on vahan hankalaa kun ajatuskin intialaisesta ruoasta saa voimaan pahoin, ei oo oikeen mitaan ostettavia asioita ja ei jaksa tehda juuri mitaan. Ehka menen tsajulle johonkin kuppilaan ja lueskelen kirjoja: onneks on aikaa vajaa pari kuukautta, niin ei haittaa vaikka vahan sairastelisi valissa! Hidas matkailu kunniaan.
Odotan kylla tosi paljon Darjeelingia ja Nepalia. En pelkastaan megapaljon miellyttavamman lampotilan ja hienojen vuoristomaisemien takia, vaan veikkaisin, etta ihmisetkin ovat aika eri mentaliteetilla liikenteessa. Taalla Delhissa kylla kyllastyy kaiken maailman massinhaalijoihin ja hihanrepijoihin... Neljan paivan paasta myos Akselin kanssa tavataan Varanasissa, jee!
Kuumotuin ihmisten tuijottelusta ja vainoharhaisena kelailin, etta se johtuu ehka uskonnollisesti epasovinnaisesta pukeutumisestani: hihaton vaimonhakkaajapaita ja polven ylapuolelle tulevat shortsit. Kavin sitten ostamassa kauluspaidan, jotta saan edes olkapaani peitettya. Shortseista ei vain pysty luopua... En ymmarra miten paikalliset ihmiset voivat pukeutua niin paljon.
Tanaan illalla kuuden jalkeen lahtee yojuna Varanasiin. Kavin ostamassa lipun toissapaivana Delhin juna-asemalta, mika oli aika mielenkiintoista. Nyt pitais viel taa paiva tehda jotain taal Delhissa ja se on vahan hankalaa kun ajatuskin intialaisesta ruoasta saa voimaan pahoin, ei oo oikeen mitaan ostettavia asioita ja ei jaksa tehda juuri mitaan. Ehka menen tsajulle johonkin kuppilaan ja lueskelen kirjoja: onneks on aikaa vajaa pari kuukautta, niin ei haittaa vaikka vahan sairastelisi valissa! Hidas matkailu kunniaan.
Odotan kylla tosi paljon Darjeelingia ja Nepalia. En pelkastaan megapaljon miellyttavamman lampotilan ja hienojen vuoristomaisemien takia, vaan veikkaisin, etta ihmisetkin ovat aika eri mentaliteetilla liikenteessa. Taalla Delhissa kylla kyllastyy kaiken maailman massinhaalijoihin ja hihanrepijoihin... Neljan paivan paasta myos Akselin kanssa tavataan Varanasissa, jee!
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Aurangabad! (Akseli)
Ensimmainen pidempi matka taitettu! Kirjoittelen Aurangabadista, pienehkosta kaupungista (900.000as.) noin 400km paasta Mumbaista. Otin tanne yobussin, joka kesti noin 10h.
Mumbaissa vietin viela paivan katuja kuljeskellen ja kaupungin menoa tutkaillen. Kavin myos Mumbain yliopiston museossa, aivan uskomaton rakennus! Sisaan olisi ulkomaalaiselle maksanut 300INR (= noin 5e), mutta huomaisin, etta ulkomaalaiset opiskelijat paasevat opiskelijakortilla sisaan vaivaisella 15INR (= noin 0.25e). Ja minullahan sattui toki olemaan ISIC-kortti, kyllapa lykasti. Kavin myos kahvilla vanhassa jo 1800 luvun puolella avatussa kahvilassa, nimelta Cafe Royal, ja nautiskelin hetken siirtomaaherran elkein luksuksesta. Kahvi maksoi 50INR (0.83e) ja palvelu oli sen mukaista, loisteliasta. Bussi lahti illalla noin klo 22.45 joten painelin hostellille jo hyvissa ajoin, soin illallisen siella ja kuosittauduin matkaa varten.
Bussi oli suht mukava, oman mukavuuteni tahden otin Sleeper-bussin (6.6e), eli nukkumapaikkabussin. Bussissa oli parisenkymmenta kerrossanky-tyyppista viritelmaa, sangyn leveys oli jotakuinkin 140cm. Saman sangyn jouduin kuitenkin jakamaan toisen ihmisen kanssa, silla jokaisella sangylla oli kaksi paikkaa. Onnekseni vierustoverini oli bussissa vain lyhyen aikaa ja sain koko laverin itselleni suurimmaksi osaksi matkaa. En mahtunut sangylle aivan suorana, piti potkottaa hieman viistosti. Katselin ikkunasta sangyssa maaten Mumbain loputtomia slummeja ennen nukkumaan menoa. Ne ymparoivat koko kaupunkia kymmenia kilometreja paksuna vyohykkeena, osa parempia osa nihkeampia. Kurjimmat ovat vain lehtikuvistakin tuttuja kankaasta ja pellin kappaleista kyhattyja hokkelikylia. Ei voi kuin kiittaa onneaan, etta syntyi Suomeen.
Nyt olen kuitenkin onnellisesti perilla Aurangabadissa. Taalla on heti paljon halvempaa kuin Mumbaissa, hostellihuoneesta maksan nyt noin 5e/yo, kun Mumbaissa 10e/yo dormissa. Oli mukava jatkaa matkaa, Mumbai oli suht kurja, suuri, likainen ja kallis. Hyva kokemus, mutta pari paivaa riittaa. Taalla Aurangabadissa sen sijaan riittaa nahtavaa. Olen huomenna lahtemassa kohti Elloran luolia, kymmenia luolia suuri temppeli- ja luostarialue (kaikki hakattu kallioon) muutamien kymmenien kilometrien paassa taalta. Itse kaupungissa on myos eksoottisen eloinen vanhakaupunki, Taj Mahal-kopio ja muuta mielenkiintoista. Taalla vietan seuraavat kolme yota, jonka jalkeen jatkan matkaa kohti Varanasia. 8.4 sitten miitataan Jampun kanssa!
ps. Unohdin AirFrancen tyynyn bussiin! Harmillista, se oli ihan mukava reissutyyny.
Mumbaissa vietin viela paivan katuja kuljeskellen ja kaupungin menoa tutkaillen. Kavin myos Mumbain yliopiston museossa, aivan uskomaton rakennus! Sisaan olisi ulkomaalaiselle maksanut 300INR (= noin 5e), mutta huomaisin, etta ulkomaalaiset opiskelijat paasevat opiskelijakortilla sisaan vaivaisella 15INR (= noin 0.25e). Ja minullahan sattui toki olemaan ISIC-kortti, kyllapa lykasti. Kavin myos kahvilla vanhassa jo 1800 luvun puolella avatussa kahvilassa, nimelta Cafe Royal, ja nautiskelin hetken siirtomaaherran elkein luksuksesta. Kahvi maksoi 50INR (0.83e) ja palvelu oli sen mukaista, loisteliasta. Bussi lahti illalla noin klo 22.45 joten painelin hostellille jo hyvissa ajoin, soin illallisen siella ja kuosittauduin matkaa varten.
Bussi oli suht mukava, oman mukavuuteni tahden otin Sleeper-bussin (6.6e), eli nukkumapaikkabussin. Bussissa oli parisenkymmenta kerrossanky-tyyppista viritelmaa, sangyn leveys oli jotakuinkin 140cm. Saman sangyn jouduin kuitenkin jakamaan toisen ihmisen kanssa, silla jokaisella sangylla oli kaksi paikkaa. Onnekseni vierustoverini oli bussissa vain lyhyen aikaa ja sain koko laverin itselleni suurimmaksi osaksi matkaa. En mahtunut sangylle aivan suorana, piti potkottaa hieman viistosti. Katselin ikkunasta sangyssa maaten Mumbain loputtomia slummeja ennen nukkumaan menoa. Ne ymparoivat koko kaupunkia kymmenia kilometreja paksuna vyohykkeena, osa parempia osa nihkeampia. Kurjimmat ovat vain lehtikuvistakin tuttuja kankaasta ja pellin kappaleista kyhattyja hokkelikylia. Ei voi kuin kiittaa onneaan, etta syntyi Suomeen.
Nyt olen kuitenkin onnellisesti perilla Aurangabadissa. Taalla on heti paljon halvempaa kuin Mumbaissa, hostellihuoneesta maksan nyt noin 5e/yo, kun Mumbaissa 10e/yo dormissa. Oli mukava jatkaa matkaa, Mumbai oli suht kurja, suuri, likainen ja kallis. Hyva kokemus, mutta pari paivaa riittaa. Taalla Aurangabadissa sen sijaan riittaa nahtavaa. Olen huomenna lahtemassa kohti Elloran luolia, kymmenia luolia suuri temppeli- ja luostarialue (kaikki hakattu kallioon) muutamien kymmenien kilometrien paassa taalta. Itse kaupungissa on myos eksoottisen eloinen vanhakaupunki, Taj Mahal-kopio ja muuta mielenkiintoista. Taalla vietan seuraavat kolme yota, jonka jalkeen jatkan matkaa kohti Varanasia. 8.4 sitten miitataan Jampun kanssa!
ps. Unohdin AirFrancen tyynyn bussiin! Harmillista, se oli ihan mukava reissutyyny.
Delhi (Jamppu)
No huhhuh, aikamoinen kokemus taa kaupunki. Taa on ihan uskomattoman polyinen, parayttava, kuuma, hektinen, saastanen, sekasortoinen, kaaosmainen... mut ihan mieleton. Autot, riksat ja kaikki ajoneuvot vaa toottailee 24/7 ja ajaa iha hulluu vauhtii. Kuumuutta on 38 astetta, mutta se ei edes tunnu niin pahalta kuin vois kuvitella. Enemmankin arsyttaa kaiken maailman hellomisterit jotka repii hihasta joka puolella ja tarjoo majotusta, matkoja ym. Mutta oon jo oppinu tosi hyvin ignooraamaan ne taysin, toimii. Muutenki jengi tsiigailee ihan ku ei ois nahny white boyta ennen. Hieman kuumottavan olosta oli myos hommata taksikyytia lentokentalta keskustaan, ku siina alkusaadossa mun kuljettajaki vaihtu joku kolme kertaa ja randomit jabat vaan johdattelee mua eri autoille. Lopulta se yks jaba lahti ajamaan ja fiilis oli ihan ku Darjeeling Limitedin alkukohtauksessa eli huippu.
Mulla kesti aika pitkaan, etta loysin mun majotuksen. Ihanaa oli harhailla tuol Pahar Ganjin backpacker-alueella sillee ettei meinaa millaan loytyy. Avuliaita veijareita oli kyl koko ajan beesissa... Hommat kuitenkin hoitu parhain pain! Tyyppasin myos polkupyorariksaa. Se oli muuten tosi chilli, mutta siina altistuu kylla aika pahasti kaiken maailman pakokaasuille..Niin kyl muutenkin.
Oon vetany kaikkee overihyvaa katusafkaa, intialaiset ne vaan osaa ton ruoanlaiton. Sit olin tuolla Old Delhin alueella, missa on muslimeja tosi paljon. Se oli kauheen mielenkiintosta, ihan ku olis ollu jossain aladdinissa sisalla, sellasii inspiroivii pikkukujia ja mita ihmeellisimpia puoteja ja ihmisia. Satuin myos moskeijan kohdalle just ku alko kello kahden rukous. Jain sitten seuraamaan sita ja ihmiset katteli kauheesti mua.
Tekis kylla tavallaan mieli lahtea taalta saasteiden keskelta jo aina nopeasti johonkin toiseen kaupunkiin. Meen nyt paivalliselle johonkin raflaan ja tutkiskelen vaihtoehtoja. Salee ylihuomenna sitten intian rautatiet koklaan, jos on tilaa. Mahdollisuudet on rajattomat, ah....
Mulla kesti aika pitkaan, etta loysin mun majotuksen. Ihanaa oli harhailla tuol Pahar Ganjin backpacker-alueella sillee ettei meinaa millaan loytyy. Avuliaita veijareita oli kyl koko ajan beesissa... Hommat kuitenkin hoitu parhain pain! Tyyppasin myos polkupyorariksaa. Se oli muuten tosi chilli, mutta siina altistuu kylla aika pahasti kaiken maailman pakokaasuille..Niin kyl muutenkin.
Oon vetany kaikkee overihyvaa katusafkaa, intialaiset ne vaan osaa ton ruoanlaiton. Sit olin tuolla Old Delhin alueella, missa on muslimeja tosi paljon. Se oli kauheen mielenkiintosta, ihan ku olis ollu jossain aladdinissa sisalla, sellasii inspiroivii pikkukujia ja mita ihmeellisimpia puoteja ja ihmisia. Satuin myos moskeijan kohdalle just ku alko kello kahden rukous. Jain sitten seuraamaan sita ja ihmiset katteli kauheesti mua.
Tekis kylla tavallaan mieli lahtea taalta saasteiden keskelta jo aina nopeasti johonkin toiseen kaupunkiin. Meen nyt paivalliselle johonkin raflaan ja tutkiskelen vaihtoehtoja. Salee ylihuomenna sitten intian rautatiet koklaan, jos on tilaa. Mahdollisuudet on rajattomat, ah....
torstai 1. huhtikuuta 2010
Lähtöfiilikset (Jamppu)
Istun nyt portin 37 luona Helsinki-Vantaalla ja kohta kone nousee kohti Delhiä ja seikkailuja. Hullua, lapsuuden unelmareissu, Intia ja Nepal, on nyt vuosien odotuksen ja hypoteettisen suunnittelun jälkeen käsillä! Kutkuttaa ja jänskättää niin paljon, että kun lentokentän kirjakaupan virkailija toivotti ostosten jälkeen hyvää matkaa, vastasin "samoin"...
Saavun Delhiin aikasin aamulla paikallista aikaa ja parin ekan yön majoitus on jo varattu. Akseli chillailee Mumbain puolella, miitataan sitten Varanasissa 8. päivä. Sitä ennen katsotaan minne tuuli, tuuli kuljettaa...
Enemmistö ympärillä olevista on jo intialaisia. Huhhuh! Tästä se lähtee!
- Posted using BlogPress from my iPhone
Saavun Delhiin aikasin aamulla paikallista aikaa ja parin ekan yön majoitus on jo varattu. Akseli chillailee Mumbain puolella, miitataan sitten Varanasissa 8. päivä. Sitä ennen katsotaan minne tuuli, tuuli kuljettaa...
Enemmistö ympärillä olevista on jo intialaisia. Huhhuh! Tästä se lähtee!
- Posted using BlogPress from my iPhone
Ensimmaiset pari paivaa. (Akseli)
Lento Pariisiin Helsingista sujui odotetusti ihan hyvin. Viereeni sain kaksi suht jortikkaa Virolaista F1-travelleria. Tyypit olivat matkalla Malesiaan katsomaan formuloita, huh. Toiselle tama matka oli jo kahdeskymmenes! Ihan mukavia tyyppeja sinansa, antoivat vinkkeja votkien ja naisten laadusta eri f1-kohteissa. Brasilia oli kuulemma ollut pettymys.
Pariisin lentokentalle lento saapui vahan myohassa, joka kuumoitteli aika paljon. Vaihto oli muutenkin tiukka, 1h 10min. Piti viela vaihtaa terminaaliakin. Turvatarkastusjono oli aivan suhteettoman pitka ja huonosti organisoitu. Paasin kuitenkin Mumbain koneeseen mukavasti, takanani istui kaksi Suomalaista tyttoa. Koneen lahdettya pyysin saada vaihtaa paikkaa, vedoten koneen tyhjyyteet (puolillaan). Sainkin vaihdettua paikkani koneen takaosaan jossa sain kokonaisen ikkunarivin, eli kolme paikkaa. Nukuin peittojen ja tyynyjen keskella vaakatasossa kuin 1-luokassa konsanaan. Ruokakin oli todella hyvaa, valitsin Intialaisen, Ranskalainenkin olisi ollut tarjolla. Lento sujui nukkuen ja telkkaria katsellen. Lento kesti vahan yli 9h. Varastin viela itselleni reissutyynyn koneesta!
Saato alkoi sitten heti Intiaan paastyani. Kun matkatavarahihna lopulta pysaytettiin, minulle valkeni, etta rinkkani oli todella jaanyt matkalle. Silloin sieppasi. Aiemmin mainitsemieni Suomalaistyttojen rinkat olivat niin ikaan jaaneet matkalle. "Kiitos etta valitsitte AirFrancen". Lohdutukseksi sain pienen lahjarasian, joka sisalsi t-paidan ja pikkuisen pesupussin. Rahallista korvaustakin olen jo hakenut, saa nahda tuleeko koskaan. Uskomaton saato oli kentalla, kirjoteltiin miljoona kaavaketta ja annettiin tuntomerkkeja laukusta. Sitten sanoivat, etta voimme menna.
Luojan kiitos hostellini tyyppi oli edelleen (tunnin saadon jalkeen) minua vastassa lentokentalla, kadessaan "Welcome Akseli Virtanen"-kyltti. Paasin lopulta nukkumaan joskus kahden aikaan yolla. Aamulla nukuin pitkaan ja lahdin sitten liikkeelle. Otin riksan junalle, ja junan keskustaan. Kesti yli 30 min paasta junalla keskustaan. Mumbai on isompi ku osasin koskaan aavistaa. Hostelli sentaan sijaitsee "Central Suburbs" alueella, eika missaan laitamilla. Myos Mumbain ghettoisuus jarkytti hieman. Uskomattoman kurja kaupunki, mutta omalla tavallaan toki vastustamattoman eksoottinen. Kuuma on kuin patsissa, lampo nousi paivalla johonkin +35C, iltaisinkin se on 25. Mukavaa kun ei ole vaihtovaatteita! Jouduin ostamaan katukauppiaalta sukat ja alushousut, etta sain suihkun jalkeen jotain puhdasta paalleni. T-paitahan oli jo AirFrancen puolesta. Huh huh. Kavin muuten parturissakin! Nyt on reissuhiukset kunnossa.
Rinkan pitaisi saapua tanaan samalla lennolla kuin mina eilen, eli se toivon mukaan lahestyy talla hetkella pakistania kovaa vauhtia. Se toimitetaan tanne hostellille huomenna aamulla. Mikali nain onnekkaasti tapahtuu, lahden jatkamaan matkaani heti huomenna. Alkuperaiset suunnitelmani ovat heti muuttuneet ja Nagpurin sijasta suuntaan Aurangabadiin, noin 10 tunnin bussimatkan paahan.
Hintataso:
-Paikallisjunalippu (menopaluu) 18INR = 0.29e
-Parturi+kasvohieronta 260INR = 4.29e
-Lounas (Kastike, riisi, 1l vetta) 70INR = 1,15e
-10min riksakyyti 20INR = 0,33e
-Pullovesi (1,5l) 15INR = 0,24e
-Sukat 20INR = 0,33e
Lisaa infoa sitten Aurangabadista, jossa vietankin noin 4-5 paivaa.
Pariisin lentokentalle lento saapui vahan myohassa, joka kuumoitteli aika paljon. Vaihto oli muutenkin tiukka, 1h 10min. Piti viela vaihtaa terminaaliakin. Turvatarkastusjono oli aivan suhteettoman pitka ja huonosti organisoitu. Paasin kuitenkin Mumbain koneeseen mukavasti, takanani istui kaksi Suomalaista tyttoa. Koneen lahdettya pyysin saada vaihtaa paikkaa, vedoten koneen tyhjyyteet (puolillaan). Sainkin vaihdettua paikkani koneen takaosaan jossa sain kokonaisen ikkunarivin, eli kolme paikkaa. Nukuin peittojen ja tyynyjen keskella vaakatasossa kuin 1-luokassa konsanaan. Ruokakin oli todella hyvaa, valitsin Intialaisen, Ranskalainenkin olisi ollut tarjolla. Lento sujui nukkuen ja telkkaria katsellen. Lento kesti vahan yli 9h. Varastin viela itselleni reissutyynyn koneesta!
Saato alkoi sitten heti Intiaan paastyani. Kun matkatavarahihna lopulta pysaytettiin, minulle valkeni, etta rinkkani oli todella jaanyt matkalle. Silloin sieppasi. Aiemmin mainitsemieni Suomalaistyttojen rinkat olivat niin ikaan jaaneet matkalle. "Kiitos etta valitsitte AirFrancen". Lohdutukseksi sain pienen lahjarasian, joka sisalsi t-paidan ja pikkuisen pesupussin. Rahallista korvaustakin olen jo hakenut, saa nahda tuleeko koskaan. Uskomaton saato oli kentalla, kirjoteltiin miljoona kaavaketta ja annettiin tuntomerkkeja laukusta. Sitten sanoivat, etta voimme menna.
Luojan kiitos hostellini tyyppi oli edelleen (tunnin saadon jalkeen) minua vastassa lentokentalla, kadessaan "Welcome Akseli Virtanen"-kyltti. Paasin lopulta nukkumaan joskus kahden aikaan yolla. Aamulla nukuin pitkaan ja lahdin sitten liikkeelle. Otin riksan junalle, ja junan keskustaan. Kesti yli 30 min paasta junalla keskustaan. Mumbai on isompi ku osasin koskaan aavistaa. Hostelli sentaan sijaitsee "Central Suburbs" alueella, eika missaan laitamilla. Myos Mumbain ghettoisuus jarkytti hieman. Uskomattoman kurja kaupunki, mutta omalla tavallaan toki vastustamattoman eksoottinen. Kuuma on kuin patsissa, lampo nousi paivalla johonkin +35C, iltaisinkin se on 25. Mukavaa kun ei ole vaihtovaatteita! Jouduin ostamaan katukauppiaalta sukat ja alushousut, etta sain suihkun jalkeen jotain puhdasta paalleni. T-paitahan oli jo AirFrancen puolesta. Huh huh. Kavin muuten parturissakin! Nyt on reissuhiukset kunnossa.
Rinkan pitaisi saapua tanaan samalla lennolla kuin mina eilen, eli se toivon mukaan lahestyy talla hetkella pakistania kovaa vauhtia. Se toimitetaan tanne hostellille huomenna aamulla. Mikali nain onnekkaasti tapahtuu, lahden jatkamaan matkaani heti huomenna. Alkuperaiset suunnitelmani ovat heti muuttuneet ja Nagpurin sijasta suuntaan Aurangabadiin, noin 10 tunnin bussimatkan paahan.
Hintataso:
-Paikallisjunalippu (menopaluu) 18INR = 0.29e
-Parturi+kasvohieronta 260INR = 4.29e
-Lounas (Kastike, riisi, 1l vetta) 70INR = 1,15e
-10min riksakyyti 20INR = 0,33e
-Pullovesi (1,5l) 15INR = 0,24e
-Sukat 20INR = 0,33e
Lisaa infoa sitten Aurangabadista, jossa vietankin noin 4-5 paivaa.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Nyt! (Akseli)
Matka alkaa! Ihan loistava fiilis. Toivottavasti on lumet sulaneet mun poissa ollessa.
Lento Finnairilla Pariisiin odottaa ensin, sitten Air Francella loppumatka Mumbaihin. Reilu 12h lentokoneessa + lentokenttäsäädöt edessä. Mumbaissa alan oleen joskus puol yhdeksän illalla Suomen aikaa tänään. Yritän kirjoittaa alkumatkan sujumisesta muutaman päivän sisällä, katsoo nyt kuinka pääsen ja ehdin nettiin.
Ihan mahtava fiilis päästä reissuun. Tuntui jo että tämä päivä ei koskaan tulekaan.
Mumbai, yli 20 miljoonan ihmisen kotikaupunki.
Pakkaaminen ja viimeiset säädöt! (Akseli)
Huomenna starttaa matka klo 6.00 minun kohdallani, Jalmarilla on vielä päivän verran kauemmin kuumoteltavaa. Tänään kävimme vielä poistamassa viimeiset reissukamat ja -tarvikkeet.
Nyt on pakkaaminen kovassa käynnissä, tavaraa on aivan törkeä määrä. Kaikki pitää kuitenkin mahduttaa rinkkaan ja kangaslaukkuun. Jälkimmäinen toimii reissun aikana päiväreppuna. Tässä menee varmasti koko ilta. Matkadokumentit on kuitenkin jo skannattu ja lentoliput printattu! Massiakin kävin jo vaihtamassa.
Vaikea uskoa, että kuukausien suunnittelu ja valmistautuminen loppuu huomenna. Matka alkaa aivan juuri!
Vaatteita en ole vielä ehtinyt edes ajatella, pitäisi varmaan!
Muistilista esillä!
Rinkka, makuupussi mahtui kätevästi rinkan alaosaan!
Rahaa on nyt tuhatmäärin!
Tilaa:
Kommentit (Atom)