Varanasi ja suru-uutiset (Jamppu)

No huhhuh, taalla ehtii kylla tapahtua paljon yhden vuorokaudenkin aikana. Lahdin Delhista sitten junalle, kaikki mestat loyty ok, mutta voitteko vaan uskoa, etta vatsatautini luonnollisesti eteni kliimaksiinsa juuri tuon paukkuisan junayon aikana. Aamu oli niin sanotusti yllatyksia taynna: kaytyani vessassa useita kertoja saavuimme vihdoin Varanasiin ajan jalkeen, joka tuntui ikuisuudelta, ja huomasin, etta rakas iPhoneni puuttui matkatavaroideni joukosta. Olin viela pitanyt kamojani halausasennossa ylhaalla kolmannessa punkkarivissa kanssani huomattavan ahtaassa sangyssa, jottei kukaan vaan paasisi tavaroihini kasiksi. Ilmeisesti rautaverkon takana toisessa "huoneessa" ollut jatka oli ujuttanut katensa reiasta ja nappannut rakkaani itselleen. Huhhuh, ajelin siita sitten hotellille moporiksalla ja tyhjensin viela rinkkani - iPhone puuttui.

Eihan siina muu auttanut kuin ajella takaisin riksalla asemalle ja etsia turistipoliisi, jolle tehda rikosilmoitus. Tulin maksaneeksi liikaa kuskeille noista siksak-matkoista, koska en luonnollisesti ollut tinkimistuulella. Loysin avuliaan ja melko hyvin englantia puhuvan turistipoliisin, joka vei minut juna-aseman eraaseen taynna poliiseja olevaan huoneeseen, jossa han kirjoitti minun puolestani asiantilaa selventavan viestin poliisipaallikolle, sitten pyysi minua kirjoittamaan sen omalla kasialallani (en kehdannut korjata kielioppivirheita). Lopulta sain lappusen, jossa on tuo viesti ja poliisilaitoksen leima: silla pitaisi vakuutusyhtiolta irrota uusi puhelin. Tallaisia tilanteita sattuu, kannattaa aina olla matkatavaravakuutus ja terveysasioihin matkavakuutus.

Tavallaan se on hienoa ja symbolista, etta iPhoneni hukkui juuri hindujen yhdessa pyhimmista kaupungeista, Varanasissa. Voin ehka tehda jonkin symbolisen hautajaisseremonian, lausua rukouksen ja laittaa kynttilan soljumaan alavirtaa Gangesiin rakkaan puhelimeni edesmennytta henkea symboloimaan.

Lukuun ottamatta 43 asteen lampotilaa Varanasi vaikuttaa tosi hienolta kaupungilta. Varikas, iloinen ja jotenkin aidompi kuin Delhi, vaikka riksakuskien ja kaiken maailman kauppiaiden huomio on taalla kylla aivan samaa tasoa. Lehmia on ihan hemmetin paljon kaduilla, mika on aika siistia, ja asken kavellessani vanhan kaupungin kujilla ajauduin keskelle apioiden ja koirien joukkotappelua. Se oli niin kovaa kyytia, etta paikallisetkin sulkivat ovia ymparilla!

Hotellini vaikutti ok:lta, vaikka sahkokatkos oli ilmeisesti juuri paalla... Siella on siisti rooftop restaurant katolla, jossa koitin vihdoin sulloa jotain ruokaa sisaani, eilen ei maistunut mikaan. Nytkin kermaiset intialaisruoat tuntuivat viela liian raffilta vaihtoehdolta, joten otin vegeburgerin ja lassin. Ravintolasta on nakyma suoraan edessa burning ghatille, eli ghat-portaille, jossa pidetaan hautajaisseremonioita eli poltetaan ihmisten ruumiita ja heitetaan Gangesiin. Siella juuri yksi valkoinen muumio katosi savuna ilmaan ateriani aikana!