Darjeeling!

Paastiin sitten Varanasin kuumuudesta lahtemaan rinkkoja ja meita itsejamme taynna olevalla riksalla Mughal Sarain juna-asemalle parinkymmenen kilsan paahan ghateista ja Varanasin keskustasta. Asema oli taynna rottia, myos ravintoloiden tilat! Junakin oli mukavasti pari tuntia myohassa ja kun astuimme sisaan meidan mestoilla oli randomia jengia nukkumassa. Konnari hatisti ne sitten pois ja saatiin ylasangyt turvallisesti. Junamatkailu sleeper classissa on jannaa, kun ei ole ilmastointia mutta kaikki luukut on auki ja tuulettimet jyllaa, niin yolla on aika kylma, mutta paivisin torkean kuuma. Matka kesti 16h ja loppumatka oli jo aika puuduttava.

Junasta jaaminen ja jotkin muut asiat ovat valilla vahan hankalia, kun me ollaan vieroitettu itsemme lansimaisesta kelloyhteiskunnasta niin tehokkaasti, ettei koskaan tiedeta mika tai monesko paiva on ja paljonko kello on. Tuntuu kylla niin hyvalta viime talven ja alkukevaan jalkeen... Juna-asemillakaan ei aina ole nimia, mutta ihan kartalla kuitenkin viela ollaan.

Jaatiin New Jalpaigurin asemalla ja alettiin heti selvitella junatiketteja Darjeelingiin. Sekavasta lipunmyyntipaikasta kavi ilmi, etta tilaa olisi vasta 17. paiva. Ei jaksettu sitten jaada tylsaan Siliguriin odottelemaan, niin napattiin yon jalkeen jaettu jeeppi vuorille, mika osoittautui hyvaksi ja halvaksi vaihtoehdoksi. Selkeasti paikallisten tapa liikkua, jeepit oli muutenkin aika taynna: niissa on periaatteessa kuskin lisaksi paikka 7 ihmiselle, mutta siella oli parhaimmillaan 12 ihmista, kaikki paikallisia meidan lisaksi. Rinkat oli kattotelineessa. Lahempana Darjeelingia satuimme sitten nakemaan kaupunkien valia kulkevan hoyryjunan ja ei kaduttanut valinta: juna oli ratikanoloinen akuutti tsydeemi, joka oli taynna samsonite-turistien nakoisia lankkareita pokkarikamerat ojossa! Ja se kestaa kahdeksan tuntia kun jeeppi vain kaksi ja puoli...

Darjeeling on superhieno! Ihan erilainen kuin tahan mennessa kaikki muut mestat. Aika viilea ilmasto, vahan kuin Suomen kesa, ja asken SATOI VETTA! Henkeasalpaavat vuoristomaisemat avautuvat suoraan meidan hotellihuoneen ikkunasta ja korkeuserot on kaduilla kavellessa valilla rasittavuuteen asti lasna, mutta erittain hienolta nayttaa kaikki. Ihmisten mentaliteetti on selkeasti hyvin erilainen taalla, ei olla koko ajan rahan perassa. Yhtakaan kerjalaista ei ole nakynyt ja ihmiset hymyilevat ystavallisesti. Seuraavien paivien aikana tsiigaillaan sitten monia juttuja taalla, ainakin viitisen paivaa ollaan ennen kuin lahdetaan pohjoiseen Sikkimiin.

Kokeiltiin myos Darjeelingin kuuluisinta tuotetta eli teeta. Oli kylla tosi maittavaa vihreaa teeta ja paikka sitakin hienompi, mahtava tee-lounge, josta oli nakymat kaupungin yli ja vuorille. Maistettiin myos tiibetilaisia momoja, kevatkaaryleen tyyppisia. Ne oli huippuja!